TIVIA Uusimaa ry:n 5.9.2023 järjestämän ERP Days -tapahtuman toisena keynote-puhujana oli tietotekniikka-asiantuntija ja tietokirjailija Petteri Järvinen, joka puhui otsikolla: ”Tietotyö ja toiminnanohjaus tekoälyn aikakaudella – Näin säilytän työni”.

Petteri Järvinen kertasi aluksi tekoälyn historian ja nosti sieltä esiin muun muassa 1980-luvun suuren pettymyksen, kun tekoäly ei kehittynytkään toivotulla tavalla, ja vuonna 2019 tapahtuneen GPT-3:n kuulemisen eduskunnassa. Petteri Järvisen mukaan GPT-3 ehdotti lainsäädännön kehittämisen nopeuttamiseen erittäin epäeettisiä ja laittomia keinoja.

Petteri Järvisellä oli kuulijoille hyviä ja huonoja uutisia. Kyvykkyydeltään ihminen on huipulla noin 25-vuotiaana, jonka jälkeen kokemus kompensoi kyvykkyyden alenemaa siten, että kyvykkyyden ja kokemuksen summa jopa kasvaa. Valitettavasti tämä pätee vain, kun työ ei muutu. Ja nyt työ on – muun muassa tekoälyn takia – suuressa muutoksessa. Niinpä kokemuksen karttuminen ei kompensoikaan kykyjen alenemista, vaan jäämme koko ajan jälkeen. Lisäksi tekniikan hinta laskee koko ajan samalla, kun työn hinta kasvaa.

Miksi näin? Suurin syy Petteri Järvisen mukaan on ajatusten urautuminen. Aivot kuluttavat 20 % energiastamme ja ne pyrkivät koko ajan säästämään energiaa hyödyntämällä aiemmin opittuja toimintatapoja. Esimerkiksi Petteri nosti Albert Einsteinin, joka lyhyessä ajassa sai valmiiksi viisi tärkeää teoriaa, mutta ei kyennyt enää läheskään samaan yli 40-vuotiaana.

Meitä kuormittaa jatkuva uuden oppiminen. Toisaalta juuri asioiden toisin tekeminen on se keino, jolla vältämme aivojemme urautumisen. ”Vahvista hyviä, pyri eroon huonoista rutiineista”, Petteri kiteytti. Hänen mukaansa liikunta auttaa ajattelua, mutta tosi-TV on myrkkyä sille”.

Petteri Järvinen hauskuutti yleisöä määrittelemällä tekoälyn vaikutukset. Uskottava määrittely paljastui mikroprosessorin vaikutuksiksi vuodelta 1978: ”Se tulee murtamaan tai muuttamaan teollisuuden, vähittäiskaupan ja palveluammattien perinteisiä rakenteita, ajamaan yrityksiä konkurssiin, lopettamaan vanhoja ammatteja ja tuhoamaan työpaikkoja. Siksi onkin sopivaa sanoa niitä radikaaleiksi, sillä ne johtavat juurista alkaviin muutoksiin. Radikaalisuus ei kuitenkaan vaikuta ainoastaan tuhoavasti, vaan myös rakentavasti: syntyy uutta teollisuutta ja uusia tuotantomenetelmiä, uusille yrityksille annetaan mahdollisuuksia, työpaikkoja modernisoidaan ja perustetaan, aivan uusille ammateille luodaan tulevaisuus. Sivistyksen ja koulutuksen taso kohoaa, monien töiden yksitoikkoisuus häviää, liukuhihnaperiaate asetetaan kyseenalaiseksi.”

Pitääkö silti olla huolissaan? Petteri vakuutti, että kaikki teknologian odotukset eivät toteudu – tästä hyvänä esimerkkinä robottiautot. Ihmisen töitä on vaikea koneella, sillä ammatin ydin on kokemuksessa eikä kirjatiedossa. Toisaalta työ ei lopu siksikään, sillä se luo uutta työtä. Työn loppumista on ennustettu moneen kertaan, eikä se ole loppunut, sillä uudet ratkaisut synnyttävät uusia tarpeita. Lisäksi ihminen voittaa koneen, koska kykenee reagoimaan yllättäviin tilanteisiin, tunnistaa kasvoja ja kuvia, viestii ihmisen kanssa paremmin, omaa empatiaa, osaa kävellä ja liikkua koneita paremmin, omaa hiljaista tietoa ja intuition sekä varsinkin innostuu omaan työhönsä. Toisaalta ihmisellä on lupa tehdä virheitä ja erehtyä, on luova ja kantaa vastuuta. Kannattaa muistaa, että kun teetät töitä ChatGPT:llä, tuloksista vastaat sinä!

Petteri kehotti rakastamaan työn tuloksia ja odottamattomia tilanteita, sillä niiden osalta ihminen on koneisiin verrattuna ylivoimainen. Kannattaa myös muistaa, että tekoäly ei tunne rajojaan eikä tiedä epäonnistuneensa. Se myös alkaa toistaa itseään, kun opetusaineistossa alkaa olla paljon tekoälyllä tuotettua materiaalia.

Loppuun Petteri Järvinen nosti esiin Kevan työelämäjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikin keväisen yleisönosastonkirjoituksen, joka oli otsikoitu ”Tekoäly haastaa ihmisen oppimiskyvyn”. Kirjoituksesta Petteri nosti esiin viisi tärkeää näkökulmaa:

• ratkaisevaa ei ole substanssiosaaminen, vaan oppimiskyky

• oppijan nöyrä ja utelias kasvun asenne; olemme noviiseja läpi työuran

• inhimillinen ja yhteisöllinen oppiminen

• digitalisaatio rapauttaa oppimiskykyä

• kyky olla läsnä ja keskittyä on tulevaisuuden supervoima.
  

Avainsana on: oppiminen. Ihminen ei voi kilpailla robotin kanssa muuttumalla yhä enemmän koneeksi, vaan olemalla yhä enemmän ihminen.

Teksti: Reino Myllymäki