Otsikon sanat eivät ole omiani, vaan illallispöydän keskustelukumppanin sanoja vuodelta 2016. Edellisvuonna digitalisaatio-sana tuli yleiseen käyttöön Sipilän hallituksen myötä. Keskustelu koski kuitenkin Ilkka Remeksen tuoretta kirjaa ”Jäätyvä helvetti”, jossa Suomen sähköverkko saadaan alas hybridihyökkäyksellä pahimpien paukkupakkasten aikaan.

Remeksen kirja ja keskustelu ovat olleet mielessäni menneenä talvena. Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti energiapulaan, ja jos viime talvi olisi ollut ennätyskylmä, Remeksen kauhukuvat olisivat voineet olla totisinta totta. Sähkön kulutuksemme kun oli tuulisia päiviä lukuun ottamatta yhden ison ydinvoimalan tuotannon verran suurempaa kuin tuotanto.

Talvesta tuli kuitenkin suhteellisen leuto sekä meillä että länsinaapureissamme, josta saimme kaivattua tuontisähköä pahimpinakin päivinä. Lisäksi Olkiluodon kolmas yksikkö saatiin kevään tullen vihdoin tuotantokäyttöön. Nyt voinee jo huokaista helpotuksesta.

Otsikon teemaan palatakseni, illallispöydän keskustelukumppanin näkökulma tuntui liittyvän siihen, että digitaaliset toimintatavat olisivat jollain tapaa tarpeettomia, jos perinteinen toimintatapa toimii. Kuitenkin tiedämme, että tietotekniikka on omimmillaan muuttaessaan toimintatapoja. Lisäksi meidän on hiilijalanjälkeä pienentääksemme jatkossa turvauduttava enemmän – ei vähemmän – tietotekniikan hyväksikäyttöön.

Kannatan ajatusta, jossa kehittämisen lähtökohdaksi otetaan virtaviivaisin tietotekniikalla toteutettava vaihtoehto sen sijaan, että mietitään perinteisten toimintatapojen digitalisointia. Samalla kuunnellaan enemmän tietotekniikan ammattilaisia jo suunnitteluvaiheessa.

Digitalisaatio on muuttanut toimintatapojamme ja tulee muuttamaan jatkossakin. Yhteiskunnan on kuitenkin huolehdittava, että keskivertoa hitaammatkin pysyvät kehityksessä mukana, eikä kaveria jätetä.

Tarvitsemme nimittäin lisää kilpailukykyä kaikilla sektoreilla. Sitä on saatavissa tietotekniikasta. Juuri nyt meitä tarvitaan!

Reino Myllymäki
kehityspäällikkö, TIVIA
LinkedIn