TIVIA ry | Finnish Information Processing Association
TIVIA News: Tehdään tekoälystä tukiäly kaikille
Kun työ on murroksessa, kansakunnan tehtävä on varautua. Siinä onnistutaan vain yhdessä. Jokaista tarvitaan. Tekoäly on vallannut otsikot, yliopistokurssit ja mielipidepalstat. Jopa valtioneuvoston kanslia etsii tekoälyllä toteutettavia pienkokeiluja. Huumaa vai jälleen uusi kupla? Tosiasioiden tunnustaminen on edelleen viisauden alku. Kun työ on murroksessa, kansakunnan tehtävä on varautua. Siinä onnistutaan vain yhdessä. Jokaista tarvitaan. Risto Linturin joukkoistama tulevaisuuden radikaalit teknologiat -raportti herätti suomalaiset kyselemään, onko tekoälyssä kyse vain teknologiasta vai sittenkin ihmistieteistä. Väitän, että kansakuntamme sivistys mitataan tässä keskustelussa. Onnistuneen “tekoälyllistymisen” kannalta on olennaista, että tekoälystä syntyy arvoa ihmiselle. Mitä enemmän meitä on käyttöönotossa, sitä laajempi on hyödyn saajien joukko.
Ekosysteemissä muutos edistyy samanaikaisesti monella rintamalla. Siinä missä tekoälyairuet kirjoittavat kirjoja ja blogeja, kursseja ja artikkeleita löytyy verkossa. Ministeriöt ja virastot yhdistävät voimansa yhteisen ohjelman puitteissa. Yritykset ja yliopistot tarjoavat yhdessä avoimia verkkokursseja. Valtio rahoittaa virastojen tuottavuustalkoissa tarvittavan robotiikan ja tekoälyn käyttöönottoa; samaa tekee yrityspuolella Business Finland. Hallituksen kärkihanke Kokeileva Suomi rahoittaa tekoälyllä toteutettavia pienkokeiluja hyvinvoinnin lisäämiseksi arjessa. Samalla opitaan yhdessä. Linkit: Tekoälyaika.fi Kokeilunpaikka.fi/tekoalyhaku Elementsofai.com/tekoalyhaaste

Tekoäly täydentämään ihmisen vahvuuksia

Saadaksemme kansakuntana käyttöön tekoälyn tuomat mahdollisuudet, entistä useamman meistä on ymmärrettävä ainakin jollain tasolla, mitä tekoäly on, mitä sillä voi tehdä ja miten. Pääministeriä myöten on arvioitu, että miljoonan meistä on saatava uusia taitoja. Teknologia ilman sisältöä on romua. Tekoälyn viisaassa käyttöönotossa tarvitaan arjen kokemusta ja näkemyksellistä palvelumuotoilua. Mukana on vahvasti big data ja tietosuoja; apuna rajapinnat ja arkkitehtuuri. Sisältö ei synny ilman semantiikkaa ja arjen tuntemusta. Kaikkia tarvitaan. Missä tekoäly voisi auttaa oman elämän hallinnassa? Täydentää ymmärrystä tai korjata liikuntakykyä? Voisiko robotti hoitaa osan asiakaspalvelusta Kelan taikka verotoimiston aulassa? Asiakas puhuisi ja tekoälykäs robotti veisi käydyn keskustelun sisällön suoraan päätöksentekojärjestelmään?

Työ muuttuu vaan ei lopu

Siinä missä tekoälyn ja automatiikan on katsottu uhkaavan vanhoja käsityksiä työnteosta, uusi työ on määrittynyt yhteiseksi ongelmanratkaisuksi. Samaan aikaan organisaatiorakenteet ryskyvät. Yhä useammin onnistumisen edellytyksenä on joustava yhteistyö yli siilorajojen. Tehokkaimmat yhdistelmät löytyvät verkostojen verkostoista. Jopa valtionhallinnossa ja politiikassa puhutaan ekosysteemeistä. Ne ovatkin oivallinen tapa kuvata arvonmuodostuksen ja roolien monimuotoisia vaikutuksia ja oppia yhdessä. Elinikäinen oppiminen on taas pop. Toimintaympäristön muuttuessa yhä hurjempaa vauhtia olennaista on kartuttaa arvokkainta pääomaamme: osaamista. Osaaminen saa uusia muotoja; emme voi enää puhua vain tutkintojen mittaisista oppimispoluista. Oman työnsä osaajat käyvät kouluttamaan tekoälyä, ja oppivat samalla uusia taitoja. Uudet toimenkuvat sisältävät myös analytiikkaa ja tulkintaa. Kehitystä voinee verrata paperitehtaiden automatisaatioon.

Lisääntynyt varallisuus kuuluu kaikille

Automaation myötä pienenevät transaktiokustannukset laskevat työn hintaa, mikä sulattaa veropohjaa. Nykyiselle hyvinvointivaltion rahoitukselle tämä on uhka. Alustoilla yhä useampi työntekijä muuttuu yrittäjäksi. Nykynormien mukainen tulkinta syöksee silpputyöläisen kohtuuttomaan välikäteen. Kehityskulut ovat globaaleja, joten kansakuntana Suomi tai edes EU ei tätä ratkaise. Mariana Mazzucaton mukaan julkishallinnolla on suurempi osuus teknologisten saavutusten luomisessa kuin on tapana tunnustaa. Ilman yliopistolaitosta riittävää osaamista ei olisi. Onko kestävää, että uusista innovaatioista syntyvät voitot valuvat yhä harvempiin taskuihin? Jos suurin osa kansakunnasta kurjistuu pienen eliitin rikastuessa, tulos on katastrofi. Rikkainkaan Hannu Hanhi ei voi olla onnellinen, jos joutuu turvallisuutensa vuoksi elämään eristettynä yksityisen turvamuurin takana. Teksti: Johanna Kotipelto Kuva: Tom Hagelberg Johanna Kotipelto perehtyi tekoälyyn MIT:n lyhytverkkokurssilla osatakseen luotsata tekoälykokeilujen rahoituskierroksen Kokeilunpaikka.fi:ssä. Asemapaikallaan valtioneuvoston kansliassa hän edistää kokeilukulttuuria ja vastaa Kokeilunpaikka.fi:n kehittämisestä.  
kategoriassa TIVIA News
Jaa tämä kirjoitus
Tunnisteet
Arkistoi