Erillinen tietotekniikan oppiaine loisi tasa-arvoa opiskelijoiden välille, jokainen oppisi perustiedot ennen niiden soveltamista muissa oppiaineissa.

Ylioppilastutkinnon yli 160-vuotisessa historiassa harva muutos on niin merkittävä kuin vuonna 2012 käynnistynyt tutkinnon digitalisointi tai sähköistäminen. Digitalisointi tuo nykyajan tehtäviin, niiden esitystapaan ja taustamateriaaleihin. Samalla se tuottaa valtavan määrän dataa korkeakouluvalintojen tarpeisiin, jos sitä tarvitaan ja halutaan käyttää.

Digitalisointia yritettiin käynnistää jo vuonna 2010. Silloisen opetusministeriön työryhmä pohti lukion uudistamista ja totesi, että myös ylioppilastutkintoa on syytä uudistaa. Silloinen suunnitelma ei edennyt, mutta raportissa piili viisauden siemen: lukion uudistaminen on lähes mahdotonta, jos päättökokeen arviointimenetelmä säilyy ennallaan.

Hallitusohjelmasta vuodelta 2011 löytyi velvoittava lause: "Valmistellaan tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoa asteittain ylioppilaskirjoituksissa." Asiaa olisi voinut valmistella valmistelemasta päästyäänkin. Mielekkäämpää oli tehdä jotain. Nyt takana on kolme onnistunutta digitutkintokertaa. Samalla uusittiin ylioppilastutkintorekisteri ja toteutettiin sähköinen asiointi. Hanke on edennyt aikataulussa ja budjettikin on pitänyt. Viimeinen oppiaine, matematiikka, digitalisoituu keväällä 2019.

Hallitusohjelmakirjauksen taustalla oli toive laajentaa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä lukioissa kuten opetussuunnitelmat velvoittivat. Näin tapahtui, ylioppilastutkinnon ohjausvaikutus toimi positiivisesti. Jokainen tarvitsee tietotekniikan perustaitoja eikä niitä opi ilman opetusta eikä harjoittelua. Harva innostuu omaehtoisesti harjoittelemaan taulukkolaskennan ihmeitä tai tekstinkäsittelyn mahdollisuuksia, vaikka kuinka tietäisi niiden helpottavan elämää, puhumattakaan pidemmälle menevistä tietojenkäsittelytaidoista.

Tietotekniikkaa ei opeteta erillisenä oppiaineena, vaan asia pitäisi saada haltuun kaikkien oppiaineiden sisälle sulautettuna. Näin ei ole tapahtunut vuosien yrittämisestä huolimatta. Opiskelijoiden perustietotekniikan käyttötaidot vaihtelevat valitettavan paljon. Ensimmäisissä digikokeissa osa ylioppilaskokelaista piirsi pyydetyt diagrammit piirto-ohjelmalla, vaikka taulukkolaskenta olisi ollut käytössä. Erillinen oppiaine loisi tasa-arvoa opiskelijoiden välille, jokainen oppisi perustiedot ennen niiden soveltamista muissa oppiaineissa.

Lukiosta opiskelijat siirtyvät jatko-opintoihin. Korkeakouluilla tulee olla valmius ottaa vastaan nuoret, jotka osaavat hyödyntää tietotekniikkaa opiskelussaan. Korkeakouluvalinnoissa ylioppilastutkinnon merkitys kasvaa, joten ylioppilastutkinnon tulosten luotettavuudesta ja tutkinnon riippumattomuudesta täytyy pitää huolta, vaikka elämmekin hallintouudistusten kulta-aikaa. Suomalaista ylioppilastutkintoa, kansainvälisesti arvostettua instrumenttia, ei kannata rapauttaa liiallisessa uudistusinnossa.

Teksti: Kaisa Vähähyyppä, Ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri 2012–2017