EU:ssa valmisteilla olevasta tekijänoikeusuudistuksesta äänestettiin kesällä 2018 Euroopan parlamentissa ja käsittelyn tuloksena parlamentti teki muutoksia komission ehdottamaan direktiiviin.
EU:ssa valmisteilla olevasta tekijänoikeusuudistuksesta äänestettiin kesällä 2018 Euroopan parlamentissa ja käsittelyn tuloksena parlamentti teki muutoksia komission ehdottamaan direktiiviin. Tällä hetkellä direktiivin sanamuodoista neuvotellaan parlamentin ja ministerineuvoston kesken, minkä jälkeen uudistus edennee parlamentin lopulliseen hyväksyntään alkuvuodesta 2019.
Direktiivin kiistanalaisimpien kohtien taustalla vaikuttavat sisältöteollisuuden toiveet vahvistaa oikeudenhaltijoiden asemaa suhteessa erilaisiin sisällönjakoalustoihin. Erityisesti keskustelua on herättänyt direktiiviehdotuksen artikla 13, joka kaavaillussa muodossaan voisi edellyttää sisällönjakoalustoja solmimaan lisenssisopimuksia oikeudenhaltijoiden kanssa tai käyttämään alustoillaan automaattisia suodatusteknologioita luvattomien sisältöjen torjumiseksi. Artiklaa sovellettaisiin laajasti mitä erilaisimpiin alustoihin YouTubesta vaikkapa kehittyviin uusiin oppimisalustoihin ja ohjelmistokehityksen alustoihin.
Monet sidosryhmät ovat vastustaneet ja kritisoineet uudistusta useista eri kulmista. Pahimmillaan sisältösuodattimet ja aktiivinen puuttuminen sisältöjen jakamiseen uhkaavat vapaata tiedonvälitystä ja sananvapautta. Myös sopimisvelvollisuuden ulottaminen kaikenlaisiin alustoihin ja sisältöihin on ongelmallista, eikä huomioi merkittäviä eroja alustojen ominaispiirteissä. Esimerkiksi avoimessakin koodissa on kyse tekijänoikeudella suojatusta sisällöstä, vaikkei GitHubin kaltaisissa koodinjakopalveluissa musiikkia tai elokuvia jaetakaan.
Parlamentin käsittelyssä artiklan 13 perusajatus säilyi, mutta siihen tehtiin rajauksia: muun muassa koodinjakopalvelut rajattiin uusien velvoitteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Jostakin syystä tästä rajauksesta luovuttiin neuvoston versiossa ja palattiin aikaisempaan, jossa vain ei-kaupalliset koodinjakopalvelut olisivat poikkeuksen piirissä. On toistaiseksi vielä auki, millaiseen rajaukseen Euroopan parlamentti ja neuvosto neuvotteluissaan päätyvät.
Avoimen koodin kierrätys jokapäiväinen tärkeä osa ohjelmistojen hyödyntämistä
Tänä päivänä avointa koodia hyödynnetään lukuisissa yrityksissä ja organisaatioissa Suomessa. Kasvava määrä organisaatioista osallistuu myös koodin tuottamiseen ja jakamiseen. Avoimen eli uudelleen käytettävän koodin hyödyntämistä organisaatioissa voidaan kuvata maturiteettitasoilla, jossa ammattimaisesta hyödyntäjästä seuraava taso on ammattimainen kontribuuttori eli organisaatio, joka osallistuu myös koodin tuottamiseen ja jakamiseen. Tästä vielä kypsempi taso on ammattimainen aloitteentekijä, eli organisaatio, joka aloittaa myös uusia avoimen koodin projekteja bisnesintressiensä perusteella. Samalla kun isot organisaatiot kasvavat maturiteettitasoissaan, pienemmät organisaatiot ja yksityishenkilöt ovat toimineet aktiivisina koodin kierrättäjinä jo vaikka kuinka pitkään.
Kaiken kaikkiaan koodin tuottaminen on hajautunut lukuisille yksittäisille kehittäjille, jotka usein toimivat yrityksissä, ja kymmeniin tai satoihin tuhansiin eri ohjelmistoprojekteihin. Kokonaisuus on ketterästi ja itsestään organisoituva, maailmanlaajuinen kokoelma isoja ja pieniä kehittäjäyhteisöjä. Koodinjakoalustoja on lukuisia, isompia ja pienempiä, mutta valtavasti vähemmän kuin projekteja. Nämä toimintatavat ja alustat ovat bisnestä yksille, bisneksen tehostamista toisille ja henkilökohtaisien vapauksien laillista hyödyntämistä kaikille.
Koodin kierrättämisen hyöty
Koodin kierrättämisestä syntyvä hyöty on valtava ja ulottuu jokaiselle meistä välittömästi laitteiden ja palveluiden saatavuuden, kyvykkyyksien ja hintojen muodossa. Pelkästään yksi toimiala, matkapuhelimet, on täysin avoimen koodin läpitunkema, sillä sekä Android- että iOS-laitteet hyödyntävät vahvasti avointa koodia. Varsinaisen ohjelmistoteollisuuden lisäksi avoimet ohjelmistot tulevat kaikkialle maailmaan, kaikille teollisuuden aloille ja itse asiassa kaikille ihmisen elämän aloille. Oma arvioni on, että tästä syntyvät hyödyt ovat paria kertaluokkaa suurempia kuin musiikki-, televisio- ja elokuvateollisuus yhteensä.
Ketterän yhteisökehittämisen dynamiikalle suodatus- ja sensurointivaatimukset ovat myrkkyä ja joka tapauksessa hidastavat ja keskittävät tekemistä. Lisäsääntelyn haitallinen vaikutus ulottuu käytännössä kaikkiin yrityksiin ja organisaatioihin maailmanlaajuisesta ja koskettaa myös kaikkia ihmisiä.
Savecodeshare.eu-aloitteen sanoin (vapaasti kääntäen): Kännykkäsi, autosi, kotisi wifi-tukiasema, televisiosi ja lentokoneet, joilla matkustat, sisältävät vapaata ja avointa koodia. Koodin vapaus ja avoimuus mahdollistaa sen laajan kierrättämisen: koodia saa avoimesti jakaa, tutkia ja muokata kaikkiin tarpeisiin.
Kaupalliset intressit hyviä, mutta eivät ainoita
Avoimen koodin hyödyntämistä ja kierrättämistä ohjataan useimmiten kaupallisin intressein. Vaikka avointa koodia yleensä lisensioidaan ilman maksua, lisensiointi on usein käytännössä osa isompaa maksullista kokonaisuutta tai liiketoimintamallia. Koodinjakopalvelut ja monet keskeiset ohjelmistokehityksen alustat ovat lähes kaikki kaupallisia palveluita, joilla on maksuttomia palvelutasoja. Vähintäänkin palvelut toimivat kaupallisten hosting-palveluntarjoajien palveluiden päällä. Ajatukset avoimen koodin puhtaasta ei-kaupallisuudesta kuuluvat 1990-luvulle tai sitäkin aikaisempaan aikaan. Nykyisin koodi on koodia ja sen kierrättäminen on kaikkien etu. On yhdentekevää, ovatko avoimen koodin kierrättäjän tavoitteet kaupallisia vai eivät, sillä kaikille on eduksi, että kierrätystä tapahtuu mahdollisimman paljon. Koodi on myös erinomainen kierrätyksen kohde. Sen tuottaminen voi tehostua lähes rajattomasti, koska kopioiminen ei käytännössä maksa mitään.
Muistutuksena tässä, että koodin avoimuus tai yksinoikeudellisuus ei ole tae koodin tai sitä kehittävän projektin laadusta, hyvyydestä tai sopivuudesta. Koodi ja sitä kehittävät projektit ovat ensisijaisesti ohjelmistoprojekteja. Ne joko ovat laadukkaita, hyviä tai sopivia tai sitten eivät ole, riippuen itse projektista ja aiotusta käyttötarkoituksesta. Ohjelmistotuotannon tehostumisen ja koodin kierrätyksen parhaat vaikutukset saadaan silloin, kun itse koodi ja projekti ovat sekä avoimia että laadukkaita.
Lisäksi kaupallisen ja epäkaupallisen toiminnan määrittely on hyvin vaikeaa ja tulkinnanvaraista. Juridiikkaa seuraavat lukijat ymmärtänevät, millainen kauhistus ilmaisu ”non-commercial” epäselvyydessään on. Lisenssejä myöntävän elokuva- ja musiikkiteollisuuden edunvalvojien näkökulmasta epämääräinen rajaus voi toki olla tavoiteltava, sillä se kannustaa sisällönjakopalveluita sopimaan heidän kanssaan. Toimivana ja helposti ennakoitavana lainsäädäntönä sitä on sen sijaan vaikea pitää.
Direktiivin uusien rajoitusten hyöty elokuva- ja musiikkiteollisuudelle epävarma
Ehdotetulla artiklalla tavoitellaan mahdollista hyötyä piratismin vähentämisessä elokuva-, televisio- ja musiikkiteollisuudessa. Luvaton käyttö luultavasti vähenisi, mutta se olisi osin seurausta jakamisen vähentymisestä jakamisen vaikeutuessa ja alustojen lukumäärän vähentyessä. Luvattoman käytön vähentymisestä aiheutuvien kerrannaisvaikutuksien suunnasta on ollut keskustelua. Ei ole varmaa, että kaikki ns. piratismin vähentämiseksi 2000-luvun alussa tehdyt toimet olivat tekijänoikeudenhaltijoiden intressissä. Voidaan ajatella, että piratismin vastainen taistelu hidasti sisällön oikeudenhaltijoiden liiketoimintamallien uudistumista, mikä saattoi puolestaan avata mahdollisuuden uudenlaisille alustapalveluille. Voidaan helposti esittää laskelmia, joiden mukaan esimerkiksi Spotify-maailmassa musiikin tekijänoikeuden haltijoiden osuus korvauksista on pienentynyt. Toisaalta voidaan väittää, että tekijänoikeuden haltijat eivät kuitenkaan olisi pystyneet uudistumaan, joten uusien, luvattomien levitysmallien vastainen taistelu oli tavallaan välttämätön seuraus vanhasta maailmasta. Uusi sopimismekanismi tuo joka tapauksessa lisää työtä eri osapuolille.
Kehittäjien työkaluille tulisi varmaa haittaa
Kaavaillun ehdotuksen haittaa koodin kierrätykselle voitaneen pitää varmana, vaikkakin sen tarkkaa kokoluokkaa on hankala arvioida. Haitta kattaa koko ohjelmistoteollisuuden ja itse asiassa kaiken muun teollisuuden ja inhimillisen toiminnan, myös elokuvien ja musiikin tuottamisen, jotka varmasti hyötyvät myös koodin kierrättämisestä. Parhaiten pärjäävät suuret koodinjakoalustat, ja pienemmille tulee vaikeampaa. Uudet maksut saattavat pahimmillaan tehdä ilmaisista käyttötileistä maksullisia ja poistaa pieniä toimijoita markkinoilta tyystin.
Hajautettu kehittäminen ja siihen tarjottavat palvelut ovat muuttuneet paljon viime vuosina. Kyse ei ole enää staattisista ilmoitustauluista, vaan monipuolisista kehittäjien työkaluista. Alueen kehitystrendejä ovat mm. jatkuva integraatio ja DevOps. Näihin työkaluihin ja palveluihin ei tulisi kohdistaa uutta, rajoittavaa sääntelyä, vaan tämän alueen innovaatiot tulee pitää mahdollisimman vapaina. Nämä työkalut ovat tulevaisuuden rakennuspalikoita ja pienienkin rajoitusten kerrannaisvaikutukset voivat olla arvaamattoman suuria.
Savecodeshare.eu-vetoomuksen allekirjoittaminen on yksi tapa vaikuttaa. Toinen tapa on olla yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriöön, jonka kautta Suomen kantaa neuvostossa muodostetaan. Vähintään artiklan 13 osalta tulisi palauttaa parlamentin kesällä hyväksymä sanamuoto, jolloin avoimen koodin jakoalustat jätettäisiin kokonaan artiklan 13 ulkopuolelle.
Martin von Willebrand
Martin von Willebrand on teknologia-asioihin perehtynyt asianajaja, joka toimii mm. Suomen avoimien tietojärjestelmien keskuksen - Coss ry:n hallituksessa (puheenjohtaja 2014-2018) sekä Validos ry:n puheenjohtajana. Kumpikin ovat organisaatioiden (isoista yrityksistä ja julkisista organisaatioista pieniin) yhdistyksiä, jotka auttavat avoimen koodin ja avoimien teknologioiden hyödyntämisessä.