Asian hallitsevista opettajista on nyt kysyntää, koska täydennyskoulutus ei tavoita kaikkia. Tietojenkäsittelystä tullee oma oppiaineensa.
Asian hallitsevista opettajista on nyt kysyntää, koska täydennyskoulutus ei tavoita kaikkia. Tietojenkäsittelystä tullee oma oppiaineensa.
Koodaus on otettu uutena asiana uuteen opetussuunnitelmaan, OPS 2016:en. OPS 2016 tulee voimaan portaittain eri luokilla vuosina 2016–19. Koodausta opettavat luokanopettajat luokilla 1–6 sekä matematiikanopettajat. Koodausta voidaan toki sivuta muillakin tunneilla, esimerkiksi teknisen käsityön tunneilla voidaan koodata roboteille käskyjä.
Opettajien peruskoulutukseen koodaaminen ei kuulu. Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen kuitenkin korostaa opetushallituksen myönteistä asennetta koodaamisen täydennyskoulutukseen.
– Opetushallitus rahoittaa vuosittain opetushenkilöstön ja varhaiskasvatuksen henkilöstökoulutushankkeita lähes 10 miljoonalla eurolla. Yhtenä teema-alueena on jo vuosia ollut digitalisaatio sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen. Tähän teemaan sisältyvistä hankkeista rahoitusta ovat saaneet useat sellaiset, joissa ohjelmointi on ollut joko koko hankkeen sisältönä tai osana hankkeen jotakin koulutusosiota, Heinonen kertoo.
– Esimerkiksi vuonna 2016 tällaisia täydennyskoulutushankkeita käynnistyi kymmenkunta ja viime vuonna neljä. Koulutusten toteuttajina ovat olleet eri yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen täydennyskoulutusyksiköt sekä erilaiset alan verkostot ja yritykset ympäri Suomen, Heinonen tarkentaa.
OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo oli OPS 16:n ohjausryhmässä.
– Menee vuosia, ennen kuin koodaus on yhteneväisesti opettajien peruskoulutuksessa, Salo toteaa.
Hän pitää perusongelmana, että täydennyskoulutus ei ole suunnitelmallista vaan pirstaleista. On kuntia, joissa resursseja on varattu ja opettajat käyvät koulutuksissa. Resursseilla tarkoitetaan sijaisen palkkaamista, jotta opettaja pääsee työajalla kurssille. Täydennyskoulutusta on olemassa verkkokursseina ja myös "koodikouluja" eli lyhytkursseja.
Koulujen koodauksesta on Salon mielestä annettu julkisuudessa väärä kuva. Koulumatematiikalle on annettu 14 tavoitetta, joista koodaus on alakoulussa yksi. Se ei ole oma oppiaineensa, eikä siihen käytetä valtavasti oppitunteja.
BYOD ainoa vaihtoehto joka toiselle opettajalle
Salo näkee koodauksenopetuksen opettajakoulutuksen osana isompaa ilmiötä eli opettajien täydennyskoulutusta ja toisaalta digitalisaatiota.
– Olemme selvittäneet opettajien tieto- ja viestintäteknologista osaamista ja löysimme valtavia aukkoja, Salo myöntää.
Opettajien digiosaamista estää sekin, että puolella opettajista ei ole henkilökohtaisia digilaitteita käytössään työnantajan puolesta.
– Kunnissa keillä tahansa muilla tietotyön tekijöillä on! On pitämällä pidetty opettajat analogisessa maailmassa... Ohjelmointi on opetussuunnitelmassa aika tarkkaan rajattu asia. En epäile ollenkaan, etteivätkö opettajat sitä opi, kun koulutusta järjestetään. Laajempi täydennyskoulutuskysymys on digitalisaatio kokonaisuutena.
Käytännössä opetussuunnitelmat ovat olleet voimassa noin kymmenen vuotta kerrallaan. Kasvavatko vaatimukset seuraavaan opetussuunnitelmaan mennessä?
– Vaikea sanoa. Aina on tuhansia uusia asioita, jotka pitäisi ottaa mukaan. Kantava periaate on, ettei tungeta sisältöjä niin, ettei mitään opita kunnolla. Vähemmän tavoitteita, mutta enemmän aikaa oppia kunnolla.
Opettajat ja täydennyskoulutus eivät aina kohtaa
Timo Järvenpää opettaa matematiikkaa ja fysiikkaa Vantaalla, Hämeenkylän koulussa. Hän on aina ollut innostunut tietotekniikasta ja myös sen opettamisesta oppilailleen.
– Täydennyskoulutusta on ollut ihan kivasti saatavilla. MAOL ja kunta ovat näitä tarjonneet.
Ongelma on, että kurssit ja opettajat eivät ole kohdanneet.
– Jos seuraa aktiivisesti alaa, on tietoisuus niistä, muuten ei. Olen itse ollut innostunut löytämään täydennyskoulutusta, mikä saattaa hämärtää kokonaiskuvaa, Järvenpää pohtii.
Järvenpääkin on käynyt kursseilla vapaa-ajallaan. Keskellä päivää ei ole täydennyskoulutuskursseja vaan ne ovat yleensä illalla, vaikka päivisin olisi helpompi ottaa opetusta vastaan.
Järvenpään mukaan koodaaminen koetaan haastavaksi, koska vaadittua määrää ei ole määritelty opetussuunnitelmassa. Kuntakohtaisia eroja on paljon. Opettajat kyllä kokevat mielekkääksi ohjelmoinnillisen ajattelun opettamisen.
– Jokainen jollain lailla tulee tarvitsemaan sitä, mutta kaikkien ei tarvitse osata koodata. Tekoäly ja virtuaalitodellisuuus liittyvät siihen, niittenkin takana on ohjelmointi. Oppilaille on valinnaiskursseja, joihin kiinnostuneet hakeutuvat, mutta miten motivoida kaikki?
– Tarjolla pitäisi olla helppoja tapoja ottaa käyttöön ohjelmointia. Opettajan arki on kiireistä, pitäisi olla helppo paketti ja selkeä linja siitä, millä tasolla ja välineillä liikutaan. Riittääkö Scratch tai Python vai pitäisikö ottaa mukaan robotiikkaa?
Tietojenkäsittelystä oma oppiaineensa?
MAOL järjestää opettajille koodauksen ja digitaalisten välineitten kursseja. Kysyntä on valtava.
– Tarvittaisiin vielä lisää. Se tukee muitten oppiaineiden opetusta ja opetussuunnitelman toteutumista. Kiitettävästi valtio satsaa rahaa, mutta onhan tämä todella keskeistäkin, linjaa MAOL:n kehitysjohtaja Kaisa Vähähyyppä.
Tietotekniikka kehittyy niin nopeasti, että vuosittain opettajien pitäisi olla 2–3 päivää kurssilla, jotta taidot pysyisivät yllä.
– Digitaalisuus on kansalaistaito. Kun on oppilaan kanssa tekemisissä, pitää pystyä antamaan koko ajan tuoretta tietoa. Jos ei ymmärrä vaikka hakurobotin toimintaa, luulee, että Google listaa asiat tärkeysjärjestyksessä, Vähähyyppä antaa esimerkin.
– Tarvitaan valtavasti täydennyskoulutusta opettajille. Tämä on tasa-arvoasia paitsi oppilaille myös opettajille. Ei nelikymppisen opettajan peruskoulutuksessa ollut näitä. Pitää olla turvallinen olo, että löytää tietoa, jos ei itse osaa.
Pitkällä tähtäimellä MAOL ajaa tietojenkäsittelyä omaksi oppiaineekseen.
– Ennen oli Tietotekniikka-niminen oppiaine, mutta sitten päätettiin opettaa asiat läpäisyperiaatteella muitten aineitten yhteydessä, mikä ei vaan toimi.
– Tietojenkäsittelyn pitäisi ehdottomasti olla oma oppiaineensa. Muitten oppiaineitten aikaa ei silloin tarvitsisi käyttää siihen. No, tuntijako on vaikea asia. Digitaalisuuden kokonaisuus jää koulussa sirpaleiseksi, koska sitä ei missään käydä läpi kunnolla.
Vähähyyppä on työskennellyt Ylioppilastutkintolautakunnassa laatimassa sähköistä ylioppilaskoetta. Siinä oppilaat saavat käyttää omia laitteita. Ensin ne täytyy siis asettaa samalle viivalle. Se merkitsee muun muassa, ettei koneen omiin tiedostoihin saa olla pääsyä. Jokaisen oppilaan täytyy osata buutata oma koneensa YTL:n Linux-pohjaiseen käyttöjärjestelmään.
– Koodaus mainitaan vain peruskoulun opetussuunnitelmassa, lukion kohdalla puhutaan "algoritmisesta ajattelusta". Scratchillä tekeminen on kivaa, ja nykyäänhän kaiken pitää olla kivaa. Tulee vaan aika kapea käsitys tietojenkäsittelystä, kun se on niin valtavan paljon enemmän: 3D-tulostus, toimisto-ohjelmat... Kukaan ei huvikseen lähde opettelemaan Exceliä. Sitten kun ylioppilaskokeessa pitää piirtää esimerkiksi kuvaaja, osa opiskelijoista käyttää piirto-ohjelmaa, vaikka taulukkolaskenta sopisi tehtävään paremmin.
Tasa-arvoisuus korostuu jälleen.
– Yrityksillä kuten esimerkiksi Reaktorilla on ollut todella innostavia kursseja, mutta jotta tasa-arvo toteutuisi, kaikkien pitäisi päästä oppimaan, eli asiat täytyisi opettaa koulussa – mistä pääsemme taas opettajien koulutukseen.
Teksti: Susanne Bell