Koodauksessa oppilaille tulee tarve tutkia ja ottaa selvää asioista.

Oppilaat ovat innoissaan. Koodaus edistää monia uuden opetussuunnitelman tavoitteita. Se tarjoaa linkin pelaamisesta kiinnostuneiden lasten ja nuorten arkeen, ja siksi lapset innostuvat siitä: he voivat käyttää koodaustaitojaan heti esim. pelatessaan ja luodessaan sisältöä someen.

Parhaimmillaan koodaus toimii myös oppimisen välineenä. Oppilaat kaivelevat spontaanisti astelevyjä esiin ja alkavat yhteistoiminnallisesti kokeilla, minkä kokoinen kulma tarvitaan, jotta saataisiin tasasivuinen kolmio, jos se neliössä on 90 astetta. He kokeilevat ja testaavat, kunnes koodi toimii. Lapset siis tutkivat kulmia jo ennen kuin niitä on koulussa käsitelty.

Koodaus luo tarpeen oppia. Oppilaat päättelevät ja ratkaisevat itse ongelmia, ja haluavat oppia lisää. Oma, yhdessä johdettu ratkaisu jää paremmin mieleen kuin opettajan opettama kaava. Samalla tavoin oppilaat luovat omia digitarinoitaan esim. Scratch-animaatioillaan tai koodaavat pelejä toisilleen. Silloin ollaan jo lähellä oppimisen korkeinta tasoa, design-oppimista. Oppiessaan ja luodessaan oppimansa avulla itselleen mielekkäitä ja kiinnostavia asioita oppilaat pääsevät oman oppimisensa omistajiksi.

Ohjelmistojen, sovellusten ja laitteiden kehittäjät ovat varautuneet siihen, että lasten tulee päästä löytämään mahdollinen ”oma sisäinen koodarinsa”. On luotu pelillistettyjä koodaus- ja robotiikkaympäristöjä, joissa oppija voi edetä tasolta toiselle ja saa “pisteitä” onnistumisistaan. Ne haastavat varsinkin alisuoriutuvia oppilaita terveellä tavalla työskentelemään oman osaamisensa ylärajoilla ja pyrkimään koko ajan parempaan. Kukin voi edetä omalla tasollaan ja omaan tahtiinsa. Motivoivaa ja innostavaa valinnanvaraa on, joten opettajalle jää usein vain pedagoginen suunnittelu ja opetusprosessin ohjaus.

Opettajat ovat ehkä hämmennyksissään, sillä heitä ei välttämättä ole koulutettu asiaan. Eri tahot ovat kyllä aktivoituneet, kuten esim. TIVIAn IT-kouluttajat ry Koodiaapisellaan, mutta opiskella pitäisi yleensä omalla ajalla. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin opettajat saadaan yläkouluja ja lukioita myöten mukaan innostamaan nuoria osaajiksi. Saadaanko tällä tavoin Suomeen huippukoodareita? Ainakin oppimisen mielekkyyttä koodaus on lisännyt siellä, missä se on saatu koulun arkeen.

Kirjoittajat: Vuokko Kangas, luokanlehtori, matematiikan opettaja, Oulun Normaalikoulu ja Tero Toivanen, erityisluokanopettaja, kehittäjäkouluttaja ja tutoropettaja, Kilonpuiston koulu, Espoo. Molemmat kirjoittajat ovat TIVIAn IT-kouluttajat ry:n Koodiaapisen linjanvetäjiä.

Koodauksessa oppilaille tulee tarve tutkia ja ottaa selvää asioista. Kuva: Vuokko Kangas