Moderni etiikka perustuu yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Moderni etiikka perustuu yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Yhteiskunnan tulisi pystyä tukemaan näiden kehittymistä mahdollisimman tehokkaasti, jotta voisimme saavuttaa tilan, jossa se, minkä kukin kansalainen kokee itselleen parhaaksi toteutuisi mahdollisimman hyvin. Yksittäisessä tapauksessa hyöty-haitta-analyysillä voidaan miettiä, kenelle toiminta on edullista ja millä tavoin, kenelle haitallista. Jos hyötyjiä on kovin vähän ja haittaa aiheutuu monelle tai hyöty ei ole yhtä hyvää kuin haitta on pahaa, tulee toiminnasta pidättäytyä.
Tekniikka yleensä ja tietotekniikka erityisesti luo uusia tilanteita, joissa vanhat ratkaisut eivät ainakaan itsestäänselvästi ole sovellettavissa. Toki monesti vanha ratkaisu toimii uudelta tuntuvankin ongelman kohdalla. Esimerkiksi kirjesalaisuus on helposti sovellettavissa sähköisen liikenteen kysymyksiin. Pelkästään se, että sähköistä liikennettä on helpompi vakoilla, ei tarkoita sitä, että kirjesalaisuudesta voidaan luopua, vaikka siltä nykykeskustelussa usein tuntuu.
Suurempia ongelmia tuottavat sellaiset kysymykset, jotka luovat kokonaan uudenlaisia tilanteita. Suurien datamäärien aiempaa yksinkertaisempi kerääminen, helppo yhdistäminen ja nopea analysointi mahdollistavat sekä ennennäkemättömän tehokasta väkijoukkojen segmentointia että erittäin tarkan kuvan rakentamisen yksilöstä. Kuten Ray Kurtzweil on sanonut: ”Google tuntee sinut kohta paremmin kuin puolisosi, ehkä jopa paremmin kuin sinä itse.”
Digitaalisuus, ja erityisesti internet, on avannut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Näistä keskeisimpiä ovat laaja kansalaiskeskustelu, nopea yhteydenpito muiden kanssa ja tiedon hankinnan helpottuminen. Mutta jokaisella näistä on myös kääntöpuolensa. Kansalaiskeskustelua pyritään rajoittamaan erilaisin keinoin uhkailusta valtion kontrollointiin. Yhteydenpito tapahtuu alustoilla, joiden sisältöjä palvelun tarjoaja seuraa, valvoo ja käyttää omiin tarkoituksiinsa. Tiedon lisäksi verkko on täynnä huhuja, valetietoa ja perustelemattomia väitteitä.
Yksittäisten ihmisten on hankala navigoida tässä sekavassa mättäässä. Missä menee raja asiallisen – ja välillä sarkastisen tai tunteita herättävän ja niihin tunteen vallassa vastatun – keskustelun ja laittomuuksien välillä? Minkälaisen keskustelun itseasiassa tulisi olla laitonta ja minkä sallittua? Eettinen kekustelu pyrkii ottamaan kantaa tähän lainsäädäntöä muokkaavaan kysymykseen, ei siihen, mitä lait tällä hetkellä asiasta sanovat.
Suomessa ongelmia on tuottanut englanninkielisessä maailmassa ”chilling effectinä” tunnettu ilmiö. Chilling effect tarkoittaa sitä, että kansalaiset sensuroivat itseään, kun eivät ole varmoja siitä, missä raja kulkee. Tällöin avointa kansalaiskeskustelua ongelmista ei aina voida käydä – eihän voi olla niin, että jos jotkut kansalaiset eivät osaa ilmaista turhautumistaan ”sivistyneesti”, he eivät voi ilmaista itseään lainkaan? John Stuart Mill, kirjassaan Vapaudesta (On Liberty), muistuttaa meitä siitä, että kaikkien mielipiteiden täytyy saada tulla esiin, muutoin emme voi arvioida, mitkä mielipiteet ovat hyviä ja mitkä huonoja.
Tällaista itsesensuuria aiheuttavat monet asiat. Yksi tyypillisistä ovat laittomat uhkaukset. Monet akateemiset tutkijat eivät uskalla ottaa julkisesti kantaa tiettyihin tutkimiinsa aiheisiin näiden pelossa. Sama koskee myös muita julkisia toimijoita – ja toisinaan myös ihan tavallisia kansalaisia. Toisaalta varsin epämääräisesti kirjoitetut lait, ja ennen kaikkea niiden tulkinnan herättämä kauna ja pelko, estävät poliittista- ja kansalaiskeskustelua. On selvää, että haittaa aiheuttavaa keskustelua tulee voida suitsia, mutta haitan täytyy silloin olla selkeästi osoitettavissa. Näissä tilanteissa haitan osoittamisen taakan tulee olla sillä, joka kokee olevansa sen kohteena, ei jonkun epämääräisen ryhmän edustajan, jolla ei aina edes ole ryhmänsä mandaattia.
Jos haluamme, että verkossa voi tulevaisuudessakin käydä avointa keskustelua moraalista, oikeista ja vääristä toimintatavoista ja demokratian tulevaisuudesta, tulee meidän olla tarkkoja sen suhteen, millaisia lakeja säädämme ja mitä toimijoita päästämme portinvartijoiksi ja tarkkailemaan toimiamme. Kaikilla toimijoilla ei ole puhtaat jauhot pussissa.
Teksti: Kai Kimppa, Post Doc Researcher, Information Systems Science, University of Turku, IFIP TC 9 Finnish National Rep, WG 9.2 Member, SIG 9.2.2 Vice Chair
