Pääomasijoitusfirma Andreessen Horowitchin yksi perustajista, Marc Andreessen, kirjoitti kuuluisaksi tulleen esseensä ”Why Software Is Eating the World” vuonna 2011. Sen kantava idea oli, että ohjelmistoilla on yhä suurempi merkitys teknologisessa sekä taloudellisessa kehityksessä ja näin kaikkien yritysten tulisi myös panostaa merkittävästi enemmän ohjelmistoihin. Softa syö hiljalleen maailmaa.
Datan määrän kasvun, data-analytiikan ja datamassoja hyödyntävän tekoälyn kehittymisen myötä on alettu ymmärtämään, että ohjelmistojen sijaan vielä merkittävämpi arvon ja vallan lähde on data. Datavirtojen hallitsijat hotkivat ohjelmistoyrityksiä suuhunsa ja tallovat perinteiset fyysiseen maailmaan nojanneita yrityksiä alleen.
Kesäkuun alussa julkaistiin ETLA:n yhteistyökumppaneineen toteuttama Digibarometri, joka useamman vuoden ajan on seurannut Suomen digikehitystä suhteessa verrokkimaihin sekä samalla nostanut esiin useita kiinnostavia digiteemoja – vuonna 2019 resurssien riittävyyden. Alati etenevä digitalisaatio vaatii enemmän IT-osaamista ja työvoimaa ja samalla datan prosessoiminen valtavat määrät energiaa.
ICT-ala kuluttaa tällä hetkellä noin 7–8 % koko maailman energiantarpeesta ja sen on ennustettu nousevan jopa 21 %:iin vuoteen 2030 mennessä eli vain reilun vuosikymmenen kuluessa. Päätelaitteet ja viestintäverkot kuluttavat tästä osan, mutta suuri osa energiankulutuksesta menee valtavien, datamassoja prosessoivien palvelinkeskusten piikkiin.
Esimerkiksi Googlen Haminan palvelinkeskuksen on arvioitu kuluttavan tällä hetkellä 150–200 MW ja Norjaan rakenteilla olevan Kolos-palvelinkeskuksen jopa 1 000 MW sähköenergiaa. Vertailukohdaksi voidaan ottaa esimerkiksi suomalaiset ydinvoimalat – Olkiluodon yksi ydinvoimalaitosyksikkö tuottaa noin 900 MW ja Loviisan kaksi yksikköä yhteensä noin 1 000 MW:n nettosähkötehon. Palvelinkeskusten energiantarve on siis valtava.
ICT-alan sähkönkulutuksen kasvaessa sähkön tuotannon tavalla on entistä suurempi merkitys, kuten myös sillä, miten energiatehokkaasti laitteet ja palvelut rakennetaan. Kulutustottumuksillakin on väliä. 80–90 % verkkodataliikenteestä koostuu pian videoiden suoratoistosta ja online-pelaamisesta. Videoiden tuijottaminen ja pelaaminen ovat varmasti tästä huolimatta kohtuullisen ympäristöystävällisiä harrastuksia moneen muuhun verrattuna. Ilmastoahdistuksesta kärsivien on kuitenkin hyvä muistaa, että vanhojen videokasettien ja lautapelien esiin kaivaminen on paitsi nostalgista, myös suorastaan ympäristöteko.
Jussi Nissilä
Kirjoittaja toimii Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry:n toimitusjohtajana