Seminaarin otsikko viittasi viimeisen puolentoista vuoden tekoälyhypeen, mutta käsittelimme tekoälyteknologioita myös perinteisen tekoälyn näkökulmasta. Sehän hoitaa esimerkiksi yhteiskunnan logistiikan, sähköpostisuodatukset, tietoturvaratkaisut, autonkuljettajan avustamisen sekä jokaisen yksilön personoidut sisältösyötteet lukuisissa sosiaalisen median palveluissa. Tekoälyä voidaan pitää Mark Weiserin aikoinaan määrittelemänä kaikkialla läsnäolevana teknologiana.
Tässä artikkelissa käsittelemme vain muutamaa teemaa, joihin seminaarissa pureuduttiin. Seminaarin tapahtumasivulta löydät eri esitysten aineistoja.
Seminaarin kahden päivän aikana lavalle nousi yhdeksän puhujaa. Tässä seminaarin avaus: lavalla yhdistyksen puheenjohtaja Tarmo Toikkanen sekä matkanjohtaja Eija Kalliala. Kuva: Anne Rongas
Jari Laru kertoo uusista lukutaidon muodoista. Kuva: Reidar Wasenius.
Tero Toivanen kertoo, miten käyttämämme työkalujen piilossa olevat oppimiskäsitykset ja arvovalinnat vaikuttavat opetuksen käytäntöihin hienovaraisesti, meidän huomaamattamme. Eija Kalliala ja Tarmo Toikkanen mukana keskustelussa yleisön kanssa. Kuva: Reidar Wasenius.
Reidar Wasenius pohtii tekoälyn roolia työelämässä. Kuva: Anne Rongas.
Perinteinen tekoäly, uhka ajattelun taidoille
Olemme kollektiivisesti luovuttaneet melkoisesti päätäntävaltaa omasta mediamaisemastamme digijättien algoritmeille, mikä kaventaa ja vinouttaa ajatteluamme. Digijättien tavoitteena ei ole sivistää, onnellistaa tai muuten parantaa meidän käyttäjien elämää. Niiden ainoa tarkoitus on maksimoida palvelussa käytetty aika. Siksipä niiden suosittelualgoritmit korostavat tunteita herättävää sisältöä, jonka todenperäisyydellä ei ole niinkään väliä.
Somealustojen algoritmit tunnetaan sekä rikollisorganisaatioissa että valtiollisissa trollitehtaissa. Niitä siis hyödynnetään sekä huijauksissa että demokraattisen yhteiskunnan rapauttamisessa lisäämällä polarisaatiota ja auttamalla demokraattisia arvoja vastustavia tahoja saamaan näkyvyyttä.
Kukaan tuskin on voinut välttyä keskustelulta, jonka pääsisältö on matkapuhelinten kieltäminen kouluissa. Harvoin, jos koskaan, keskustelussa pohditaan syitä matkapuhelinten koukuttavuudelle. Koukuttavuuden takana ovat sosiaalisen median sovellukset ja niiden tekoälyalgoritmit.
Generatiivinen tekoäly, uhka tekemisen taidoille
Generatiiviset tekoälyratkaisut ovat siitä hankalia, ettei niiden käyttöönotto edellytä järjestelmähankintaa yrityksessä tai oppilaitoksessa. Kuka tahansa yksilö voi itse päättää käyttää niitä ohjeista, säännöistä tai laeista välittämättä. Ohjeet ovat tärkeitä, sillä helppokäyttöinen tekoälychatti voi haksauttaa monet toimimaan varomattomasti.
Tekoäly voi olla ihmisen apuväline tietotyön ja opiskelun tukena. Se voi auttaa ideoinnissa, sparrailussa ja muissa avustavissa rooleissa. Parhaimmillaan yksilö oppii tekoälyn kanssa enemmän ja paremmin, ja tuottaa parempaa tulosta työssään. Tekoäly voi olla myös keino tuottaa työn tulos tekemättä työtä. Tällöin ihminen ei opi eikä kehity, eivätkä tulokset ole kuin parhaimmillaan keskinkertaisia.
Jos ja kun tekoälyn hyödyntäminen omassa arjessa yleistyy, sen tekemät tehtävät muuttuvat hiljalleen ihmiselle yhä vaikeammiksi. Kuinka moni enää muistaa puhelinnumeroita ulkoa, tai osaa suunnistaa paperikartalla? Tai muistaa päivän aikataulun?
Miltä yhteiskunta ja tietotyö näyttävät parin kymmenen vuoden päästä, jos kukaan ei enää osaa tuottaa tekstiä, kokousmuistioita tai esityskalvoja? Entä jos emme enää osaa diagnosoida tietoturvamurtoja ilman tekoälyä, tai konfiguroida konesalia ilman tekoälyä? Tai edes laittaa ruokaa?
Mitkä nykytaidot ovat turhia ja ulkoistettavissa koneille, ja mitkä taas haluamme pitää ihmisen taitoina?
Tekoäly oppilaiden elämässä
Oppilaat, opettajat ja vanhemmat eivät tunne tekoälyn toimintaperiaatteita ja vaikutuksia arkeemme. Tämä on huolestuttavaa tilanteessa, jossa uusimmat sovellukset, kuten ChatGPT, muuttavat parhaillaan käsitystämme siitä, mitä tieto yleensäkään ottaen on ja kuinka se syntyy. Kyseessä on erittäin merkittävä globaali haaste, jota kuvataan Generation AI -hankkeen tilannekuvaraportissa seuraavalla tavalla: “Lasten ja nuorten oivalluttaminen teknologiasta, josta tulevaisuuden yhteiskunta on etenevässä määrin riippuvainen, on yksi 2000-luvun merkittävimmistä haasteista”.
Tekoälyteknologioiden uusimmat kehitysaskeleet lisäävät tarvetta lasten ja nuorten digitaalisille lukutaidoille, kuten medialukutaidolle tai tieto- ja viestintätekniselle osaamiselle. Se ei nimittäin riitä, vaan tekoälyajan lasten ja nuorten tulee opetella digitaalisten lukutaitojen ohella myös data- ja tekoälylukutaitoja sekä kasvaa datatoimijoiksi.
Tämän työn askelmerkkejä luodaan strategisen tutkimuksen rahoittamassa Generation AI -hankkeessa, jossa kehitetään työkaluja ja oppimateriaaleja esi- ja perusopetuksen tekoäly- ja turvallisuuskasvatuksen tueksi. Hankkeessa tuotetut opetettava kone ja somekone perustuvat yli 500 peruskoululaisen kanssa tehtyyn yhteiskehittämiseen ja kansainvälisesti vertaisarvioituun tutkimukseen.
Opetettavan koneen avulla oppilaat oppivat koneoppimisen koko työnkulun aina tekoälyn opetusdatan keräämisestä ja tekoälyn opettamisesta itse sovelluksen tekemiseen ja jakamiseen. Somekone puolestaan on suunniteltu opettamaan sosiaalisen median toimintaperiaatteita, joita ovat mm. käyttäjien profilointi ja sisältöjen suosittelu.
Hanke tuottaa sovellusten ja oppimateriaalien ohella myös oppaita ja suosituksia sekä osallistuu lasten digitaalisia oikeuksia koskevaan lainsäädäntö- ja säätelytyöhön. Lopuksi voidaan todeta, että Generation AI -hanke tuottaa tänä päivänä tulevaisuuden työkaluja ja opetusmateriaaleja – työkaluja, joita käytetään kaikissa suomalaisissa kouluissa tulevina vuosina.
Strateginen autonomia tekoälyteknologioissa
Tekoälyratkaisut ovat jo nyt merkittävä tekijä elämässämme eikä niiden rooli ainakaan vähene. Tästä syystä Suomessa on varmistettava liikkumavara myös tällä alueella. Käytännössä strateginen autonomia tarkoittaa sitä, että emme ole riippuvaisia yhdestä ainoasta yrityksestä tai valtiosta yhteiskuntamme toimimisen edellytyksenä.
Mikä tahansa yritys voi päättää lakkauttaa palvelutarjontansa Suomeen. Samoin voi tapahtua minkä tahansa valtion tasolla, kuten viime vuodet ovat osoittaneet. Yhteiskunnan etu on, että vaikka hyödynnämme ulkomaisia palveluita, meillä on realistisia vaihtoehtoja, joihin voimme siirtyä, mikäli pääsy tiettyyn palveluun lakkaa.
Tekoälyteknologioiden strateginen autonomia edellyttää yhteistyötä julkisen sektorin, akatemian sekä yritysten välillä.
Keskeiset huomioitavat seikat tekoälyyn liittyen:
1. Strateginen autonomia: Emme halua olla liian riippuvaisia yhdestä palveluntarjoajasta.
2. Kognitiivinen ergonomia: Meillä on oltava vapaus löytää tietoa, muodostaa mielipiteitä ja ilmaista ajatuksiamme.
3. Asiantuntijuuden säilyminen: Kun jokin tehtävä annetaan koneiden hoidettavaksi, meiltä rapautuu se osaaminen.
4. Yksilöiden vastuullinen toiminta: Itsenäisesti käyttöönotettavat tekoälyavustajat voivat altistaa yksilöt tahattomasti tietosuoja-, tekijänoikeus- ja liikesalaisuusrikoksiin.
5. Tekoälyn eettinen kehitys: EU:n tekoälysäädös antaa yleiset linjaukset, mutta käytännön sääntöjä eri toimialoille tarvitaan.
IT-kouluttajat ry on toiminut yli 20 vuotta opetuksen teknologian uusien tuulien jalkauttajana Suomen opettajien keskuuteen. Seminaarien ja webinaarien lisäksi IT-kouluttajat on mm. koordinoinut Koodiaapinen-MOOCin vuodesta 2015 lähtien sekä koronapandemian alussa yhteistyöstetyn Etäopetuksen näytön paikka -oppaan kaikille opettajille kolmella eri kielellä.
Kirjoittajat
Tarmo Toikkanen toimii johtavana asiantuntijana Sitrassa edistämässä reilua datataloutta, datan hyödyntämistä sekä tekoälyn eettistä käyttöä yhteiskunnassa.
Jari Laru toimii yliopistonlehtorina Oulun yliopistossa ja vuorovaikutusasiantuntijana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Generation AI projektissa.