Muutama vuosi sitten Euroopan ja Suomenkin tekoälypolitiikan kentillä tapahtui jotain odottamatonta. Uuden teknologian tuomasta kilpailukyvystä ja teknologian etiikasta ei puhuttukaan vastakkaisina, keskenään riitelevinä tavoitteina, vaan toisiaan tukevina elementteinä. Kilpailukyvyn ja etiikan liiton taustalla on ajatus siitä, että kilpailuetumme Yhdysvaltojen ja Kiinan dominoimassa digitaloudessa löytyy bisnes- tai valtiokeskeisen teknologiaparadigman sijaan ihmiskeskeisyydestä, jolta menee pohja, mikäli emme voi luottaa teknologian eettiseen käyttöön. Myös eettisyys jää vain toiveajatteluksi, mikäli emme pysty tekemään ihmiskeskeisistä ratkaisuista kilpailukykyisiä, vaan käytämme edelleen arvojemme kanssa riitelevää teknologiaa. Teknologian rooli elämässämme ja yhteiskunnassamme kasvaa koko ajan. Näin teknologiaan kohdistuu myös yhä enemmän intressejä, jotka voivat olla ainakin näennäisessä ristiriidassa, sekä erilaisia tavoitteita, joihin pääsemiseen tarvitaan usein yhteiskunnan eri osapuolten yhteisiä ponnisteluja. Intressien sovitteluun ja yhteisistä toimista sekä panostuksista sopimiseen tarvitaan teknologiapolitiikkaa. Aihe on ollut nosteessa, kun syyskuussa julkisen hallinnon digitalisaatiosta vastaava kuntaministeri Sirpa Paatero asetti neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on valmistella Suomelle “hyvinvointia luova ja kilpailukykyä ohjaava digitalisaatioon nojaava teknologiapolitiikka”. Risto Siilasmaan ja Päivi Nergin vetämä neuvottelukunta miettii, miten Suomesta luodaan teknologian hyödyntämisen mallimaa. Neuvottelukunnassa on korkean tason edustusta sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta, minkä lisäksi avoimella verkostotyöllä osallistetaan myös muita sidosryhmiä mukaan valmisteluun. Aidon avoimuuden ja osallistavuuden merkitystä on vaikeaa ylikorostaa, sillä julkisen ja yksityisen sektorin intressien lisäksi teknologiapolitiikassa tulee kuulla myös ihmisten ääni.

Jussi Nissilä

toimitusjohtaja, TIVIA