Tietohallinnon ikuinen identiteettikriisi – ollako tekninen tukitoimi vai keskeinen vaikuttaja muutoksen läpiviennissä – on yhä vailla ratkaisijaansa. Yhtä mieltä voitaneen kuitenkin olla siitä, että vaikutusvalta on otettava; harvoin se tullaan kultalautasella tarjoamaan. Mutta keinot, joilla vaikuttajuus ja mielipidejohtajuus otetaan, eivät useinkaan ole tietohallintoammattilaiselle itsestään selviä. TIVIA-blogi, kirjoittajana Ari Uusikartano.

Tietohallinnon ikuinen identiteettikriisi – ollako tekninen tukitoimi vai keskeinen vaikuttaja muutoksen läpiviennissä – on yhä vailla ratkaisijaansa. Yhtä mieltä voitaneen kuitenkin olla siitä, että vaikutusvalta on otettava; harvoin se tullaan kultalautasella tarjoamaan. Mutta keinot, joilla vaikuttajuus ja mielipidejohtajuus otetaan, eivät useinkaan ole tietohallintoammattilaiselle itsestään selviä.

Toistahan oli vanhaan hyvään aikaan. Tuolloin lääkäreiltä vaikuttavat miehet (yleensä miehet) konesaleissaan syöttivät mystisiä koodeja suurkoneisiin. Keskusprosessoriaikaan käyttöoikeuden saaneet harvat onnelliset odottelivat eräajojensa tuloksien ilmestyvän sitten joskus kun tietäjillä oli aikaa. Tai guruksi tunnetut saivat hämmästyttävällä kosketuksellaan laitteet laulamaan synkronissa. Koneet olivat kalliita ja osaajat arvossaan ja vaikuttavuuden argumentteja ei juuri tarvinnut etsiä kauempaa kuin harvojen ja valittujen hallitsemasta teknisestä osaamisesta.

Nyt tietohallinnon roolina on pahimmillaan perustella päivitysten sekä järjestelmä- ja laitehankintojen tarvetta organisaatiossa ja johtoryhmissä, joissa jokainen kokee olevansa kotikonearsenaalinsa perusteella kaiken mahdollisen asiantuntija. Tällöin tarvitaan vaikuttamisen keinoja, jotka toki ovat kautta aikojen moninaiset. Jo muinaiset roomalaiset tiesivät miten asiat tehdään ja samat opit pätevät vielä nykyäänkin. Seuraavassa on esitetty joitakin esimerkkejä ja vaihtoehtoja; siis uutta viiniä vanhoissa leileissä.

Argumentum ad Bacculum – voimankäyttöön vetoaminen. Hyvä menetelmä esimerkiksi käytettynä peitellysti tyyliin: kapasiteetti on tullut tiensä päähän ja mikäli emme sitä kasvata, järjestelmät kaatuvat. Voimahan tässä piilee tiedossa siitä, mihin koneet taipuvat. Uhkailuun tietohallinnon rahkeet harvemmin taipuvat, vaikka olisihan se raisua todeta, että ajetaanpa sitten systeemit alas ja poltetaan pääkäyttäjäsalasanat roviolla, jos ei tukea tule.

Argumentum ad Hominem – toisen ymmärtämättömyyteen vetoaminen. Varoen käytettävä menetelmä varsinkin johtoryhmän tai esimiesten edessä. Parasta on, että ei suoraan tuo esiin toisen osapuolen ymmärtämättömyyttä, vaan tarjoilee ongelmaan ratkaisuvaihtoehdot, joista muut paitsi se oikea ovat asiaa tuntemattomalle mahdottomia. Tämä on eräs muunnelma haasteiden kääntämisestä mahdollisuuksiksi, jota oppia konsultit yhä edelleen viljelevät hengenkohotustilaisuuksissaan.

Argumentum ad Ignorantium – tietämättömyyteen perustuva vetoaminen. Menetelmässä valehdellaan suoraan päin naamaa. Tämä ns. myyntimies- tai demometodiikka on toiminut kautta aikojen. Suurikin valhe voi muuttua totuutta muistuttavaksi, kun sitä tarpeeksi toistellaan. Valheella voi toki olla lyhyet jäljet, mutta suurella hankkeella/valheella on yleensä pitkä puoliintumisaika, eli olosuhteet muuttuvat ajan saatossa. Tämän muutoksen aiheuttamiin vaikutuksiin voi aina vedota, kun se lupauksiaan lunastamaton SAP-implementaatio ei nyt sitten mennytkään lopulta ns. putkeen.

Argumentum ad Vericundian – auktoriteettiin vetoaminen. Asiassa vedotaan tutkimuksiin, selvityksiin, ministeriöön, lakeihin tai Euroopan Unioniin. Kilpailijan saama etumatka markkinoillakin voi olla hyvä uhkatekijä, kun resursseista väännetään.

Post Hoc ergo Propter Hoc – väärä syy-seuraus –suhde. Tämä on hallinnossa yleisesti tunnettu vaikuttamiskeino, jolla yleensä perustellaan sekä toimintojen että tekniikan keskittämisen ja hajauttamisen hyviä puolia samoja seurantatuloksia tulkiten aina sen mukaan kumpaa ismiä milloinkin ollaan ajamassa.

Petitio Principii – kehäpäätelmä. Jälleen sellainen hyvä keino, jonka eräät yhteiskunnan toimijat ovat omineet ja kieltämättä jalostaneet huippuunsa. Kas näin helppoa ja tehokasta se on: Biometriikkaa on käytettävä tunnistamiseen, koska direktiivi niin määrää. Miksi direktiivi niin määrää? Koska biometriikkaa on käytettävä tunnistamiseen.

Ignoratio Elenchi – irrelevantti päätelmä. Toinen kätevä keino, jonka vaikuttavuus on suuri. Esimerkiksi: koska laitteiden tehontarve on laskussa, on energiaa säästettävä hiilijalanjälkeä pienentämällä. Koska järjestelmän toiminta on stabiilia, on sen integraatioastetta kasvatettava ja varusohjelmistoversiot päivitettävä.

Argumentum ad Populum – vetoaminen yleisyyteen. Muutkin ovat ryhtyneet hyödyntämään tätä kyseistä teknologiaa tai ohjelmistoa. Me olemme eturintamassa ja saamme siitä kilpailuetua, mikäli satsaamme nyt enemmän kuin kilpailijat.

Argumentum ad Misecordiam – sääliin vetoaminen. Ei kovin kunniakas menetelmä – myönnetään. Harvemmin tosin talousjohtajan lasisilmässä näkyy inhimillistä kiiltoa, kun tietojohtaja jakaa tuskaansa resurssitarpeista ilman vankempaa tukijalkaa kuin surkea olemus ja heppoinen tarina.

Kuten edellisistä voi huomata, tietoteknologian ottaessa yhä vahvemman jalansijan toiminnassa ihmisyyden peruselementit vaikuttamisessa ovat edelleen ennallaan. Kyky argumentoida ja perustella mahdollistaa vaikuttavuuden ja sitä kautta tulosten aikaansaamisen. Käyttäkäähän varoen.

Ari Uusikartano
tietohallintojohtaja
Ulkoasiainministeriö

(latinankieliset käännökset Antti Peronius)