Suomalaisen ICT-alan pelastamisessa avainasemassa ovat ennen kaikkea ostopäätökset. Pitäisi osata ostaa mieluummin tehokkaimmalta kuin näennäisesti halvimmalta. Tällöin päädyttäisiin useimmissa tapauksissa kotimaiseen toimittajaan... TIVIA-blogi, kirjoittajana Pekka Forselius.
Suomalaisen ICT-alan pelastamisessa avainasemassa ovat ennen kaikkea ostopäätökset. Pitäisi osata ostaa mieluummin tehokkaimmalta kuin näennäisesti halvimmalta. Tällöin päädyttäisiin useimmissa tapauksissa kotimaiseen toimittajaan.
FiSMAn (Finnish Software Measurement Association) piirissä toimivat organisaatiot ja henkilöt ovat jo vuosia ponnistelleet paremman ICT-toiminnan johtamisen puolesta, erityisesti kehittämällä ja hankkimalla parempia mittareita osaamisen ja onnistumisen osoittamiseen. FiSMAlaisilla on käytössään tuhansien kotimaisten ja kansainvälisten järjestelmäprojektien tietokannat, joiden karua kertomaa on se, että jopa onnistuneissa hankkeissa tuottavuus-, nopeus- ja kustannustehokkuuserot voivat olla kymmenkertaisia. Epäonnistuneissa hankkeissa toimituksen nopeutta ja kustannustehokkuutta ei edes pystytä mittaamaan, kun ei mitattavia tuloksia synny.
Valtaosassa suomalaisia ICT-hankkeita tuottavuutta, nopeutta ja kustannustehokkuutta ei mitata, vaikka voitaisiinkin. Sopii vain kysyä miksi? Puuttuuko osaaminen? Vai kiinnostus? Vai pelottavatko mahdolliset mittaustulokset päättäjiä?
Hankinnat pitää pystyä jakamaan sellaisiin kokonaisuuksiin, että niiden laatua ja valmistumista kyetään seuraamaan kuukausittain. Kokonaisuuksien pitäisi olla niin selkeitä että niiden toteutus voidaan jakaa useille toimittajille. Tällä voidaan isoissa hankinnoissa varmistua päätöksenteon pysymisestä tuotteen omistajalla eli ostajalla. Yksikään suomalainen ostaja ei pysty hallitsemaan monta rinnakkaista, toisistaan riippuvaista toimitusta samanaikaisesti, vaikka sillä olisi käytössään kuinka hienot salkun hallinnan välineet. Viiden rinnakkaisen projektin ohjaaminen ja valvonta on hieno suoritus. Jotkut ovat yrittäneet jopa yli kymmentä.
On päivänselvää, että nykyaikana kukaan ei ehdi laatia täydellisiä vaatimusmäärityksiä voidakseen hankkia uuden tietojärjestelmän kiinteällä hinnalla. Tuskin edes osaisikaan. Ketteryys on siis tietyssä määrin välttämätöntä – ja oikein hallittuna ehdottoman suositeltavaa. Toisaalta tietyn työtuntimäärän ostaminen ei takaa tietojärjestelmän valmistuvan koskaan, eikä ainakaan halutut laatuvaatimukset täyttävänä. Ei vaikka tuntimäärä kaksin- tai kolminkertaistettaisiin.
Sekä kiinteä- että tuntihintaiseen hankintamalliin sisältyy niin paljon ostajaa koskevia riskejä, että voidaan pitää suoranaisena ihmeenä niinkin monen hankitun järjestelmän saaminen käyttöön tähänastisen historian aikana. Mitä monimutkaisemmiksi kokonaisjärjestelmät kasvavat, sitä epätodennäköisemmäksi minkään tasoinen onnistuminen kiinteällä hinnalla tulee.
Ostajien kannattaakin jatkossa suostua maksamaan ainoastaan saamistaan työn tuloksista. Mitä enemmän järjestelmää valmistuu, sitä enemmän maksetaan, toki varmistuen ensin kaiken toimitetun riittävästä laadusta. Ostajien on rohkeasti lähdettävä teettämään järjestelmätöitä yksikköhinnoilla.
Ostajien parempi onnistuminen ei tarkoita toimittajien menestysmahdollisuuksien vähenemistä, mutta pakottaa toimittajat keskittymään vain tuloksen kannalta olennaisiin tehtäviin. Hyvät, tehokkuudeltaan kilpailukykyiset toimittajat ovat tähän jo nyt valmiita, mutta työtuntien myyntiin ja niiden määrän maksimointiin liian kauan keskittyneet ICT-talot voivat aluksi joutua vaikeuksiin. Ne eivät siis halua muutosta nykymenoon. Kaikki ostajat todennäköisesti haluaisivat, mutta suuri osa ei uskalla, kun eivät tarkkaan tiedä mitä se heiltä itseltään edellyttää.
Jos sinä haluat olla mukana pelastamassa Suomen ICT-alaa ja hankkimassa tai tuottamassa suomalaisille käyttäjäorganisaatioille uusia, entistä parempia ICT-ratkaisuja, joudut ehkä korjaamaan jotakin jopa omassa toiminnassasi. Haluatko? Oletko siihen valmis?
Pekka Forselius
Senior Advisor, FiSMA ry
toimitusjohtaja, 4SUM Partners Oy