TIVIA-blogi: Onko omadata uhka taloudelle?

1. marraskuuta 2017

Omadata (eng. mydata) on kuuminta digitaalisuuden keskustelua, mitä ”data”-näkökulman ympärillä voidaan harjoittaa. Omadata-keskustelu käynnistyi vuonna 2009. Sen alkuperäisenä tarkoituksena on antaa ihmisille mahdollisuus hyödyntää ja hallinnoida heidän omaan itseään koskevia tietoja eli dataa. Ylevän ja tärkeän näkökulman tavoitteena on siis henkilökohtaisen datan parempi ja laajempi hyödyntäminen sekä uudelleenkäyttö.

Omadata (eng. mydata) on kuuminta digitaalisuuden keskustelua, mitä ”data”-näkökulman ympärillä voidaan harjoittaa. Omadata-keskustelu käynnistyi vuonna 2009. Sen alkuperäisenä tarkoituksena on antaa ihmisille mahdollisuus hyödyntää ja hallinnoida heidän omaan itseään koskevia tietoja eli dataa. Ylevän ja tärkeän näkökulman tavoitteena on siis henkilökohtaisen datan parempi ja laajempi hyödyntäminen sekä uudelleenkäyttö. Nämä näkökulmat ovat todella tärkeitä nykyisessä tilanteessa, jossa erilaiset verkkopalvelut, älypuhelimet, kodin älylaitteet, ajoneuvot ja digitaaliset ratkaisut keräävät valtavan tietomäärän elämästämme samanaikaisesti, kun eri viranomaiset ja valtiot saavat näitä tietoja käyttöön. Meillä ei edes ole selvää kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkia tietoja meistä on kerätty avoimen internetin taakse piilotetun tietojenkeruu- ja yhdistelyjärjestelmän avulla. Miten kaikkeen tietoja käytetään – siitä meillä ei ole edes aavistustakaan.    

Onko omadata-näkökulma riittävä eettisesti?

Omadata-näkökulma ei ole riittävä eettisesti, koska se ei ota mitenkään kantaa siihen, kuka tuottaa palvelut, joita käytämme – miten palvelut meille tuotetaan, ja minkä lainsäädännön alla tietoja hallinnoidaan. Omadata-näkökulma onkin vain puolittainen ja vajaa, sillä se ei ota kantaa palveluiden tuottamiseen henkilön oman kotimaan lainsäädännön näkökulmasta. Omadata-näkökulmassa vain data halutaan saada henkilöiden hallintaan, kun kysymys on koko järjestelmäympäristön ja palveluiden saamisesta henkilön oman maan lainsäädännön alaiseksi. Tässä on siis kyse alustatalouden palveluista, digitaalisista alustoista ja älylaitteista yleisesti.  

Miten omadata liittyy EU-oikeudenkäynteihin?

Ensimmäinen EU-tason henkilötietojen käsittelyä koskeva haaste tehtiin 2011. Se ei johtanut toimiin, koska Irlanti yritti vältellä asian käsittelyä poliittisista syistä. Toinen samaa asiaa koskeva haaste tehtiin laajempana 2014, kun edellinen ei johtanut juuri mihinkään toimenpiteisiin. Haasteen takana oli ns. EU Safe Harbour -sopimus, jossa määriteltiin henkilötiedoille eli omadatalle riittävä suojaamisen taso vuoden 2000 sopimuksen pohjalta. EU muutti näiden oikeudenkäyntien pohjalta käytäntöjä ja laati uuden henkilötietoja käsittelevän tietojen Privacy Shield -luovutussopimuksen 2016. Sopimuksessa ei puututtu järjestelmäympäristön ja palveluiden saamisesta henkilön oman kotimaan tai EU-lainsäädännön alaiseksi, vaikka se olikin yksi keskeisistä haasteen tavoitteista. 

Omadata on erittäin sensitiivinen sekä kauppa-, teollisuus- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Poliittisuus tuo keskusteluun piirteitä, jotka lukijan on hyvä ymmärtää. Näkökulman poliittisen luonteen vuoksi vain henkilötietojen saamista koskeva osa on ollut viime vuonna laajasti julkisen huomion kohteena. Omadata-näkökulmaa on tuotu korostuneesti esille. Omadata-näkökulmasta on helppo olla samaa mieltä, ja se on jokaiselle meistä tärkeä ja henkilökohtainen, hyvin läheinen ja helposti ymmärrettävä teema. 

Miksi keskustelemme omadatasta emmekä omista ohjelmistoista ja alustoista?

Keskustelun laajentaminen omadata-näkökulmasta ohjelmistoihin, alustoihin ja digitaaliseen alustatalouteen avartaisi keskustelun taloudelliseksi, kilpailulliseksi ja jopa kauppapoliittiseksi. Ohjelmistoihin, alustoihin ja digitaaliseen alustatalouteen liittyvät kysymykset ovat nykytaloutemme tärkeimpiä teemoja. Nämä näkökulmat voidaan pukea ohjelmistotalouden kattokäsitteen alle. Ohjelmistotalous on informaatioteollisen aallon toinen vaihe. Ensimmäinen vaihe oli tiedonvaltatien rakentamisen eli internetin rakentamisen vaihe. Suomessa tätä vaihetta kutsutaan yleisesti tietoyhteiskuntakehitykseksi, vaikka oikeampi todellisuutta kuvaava käsite olisikin ollut tietoliikenneinfran eli runkoverkkojen, laaja-kaistan ja mobiiliverkkojen rakentamisen vaihe. Suomessa onkin ollut tapana nimetä asioita maallikkokielellä poikkeuksellisen yleisillä käsitteillä, jotka voivat tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa.   

Onko omadata hypestä, trenditermi tai trollausta?

Ei, mutta olisi kyllä toivottavaa, että keskustelu ei kansantalouden näkökulmasta rajoitu vain ja ainoastaan henkilön omien tietojen hyödyntämisen tarkasteluun, siirtämiseen ja valvontaan olemassa olevissa ekosysteemeissä. Suomessa keskustelun lähtökohtana näyttääkin olevan täydellinen nojautuminen nykyisiin ratkaisuihin ja palveluiden tuottajiin. Tilannetta voi selittää se, että Suomessa oleva nykyinen Lex Nokia -lainsäädäntö on ohjelmistojen, alustojen ja digitaaliseen alustatalouden näkökulmasta liian heikko modernin yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehityksen näkökulmasta. Lex Nokia tekee tietojen tarkastelusta lähes mahdotonta, äärettömän kallista ja samalla henkilökohtaisiin tietoihin kohdistuvien uhkien, riskien ja rikosten ennaltaehkäisemisestä, tutkimisesta ja selvittämisestä lähes mahdotonta. Ymmärrän täysin, että tästä johtuen maamme ei ole panostanut omien ohjelmistojen ja alustojen kehittämiseen – tämän varjopuolena olemme nyt Euroopan eniten ulkoistunut digitaalisen palveluiden hyödyntäjä ja menettäneet yli 20 % yhteiskuntaa kehittävästä veropohjasta kehityksen seurauksena. Tarvitsemme muutoksen, jonka avulla kehitys käännetään uuteen kansantalouden kannalta positiivisempaan tilanteeseen ja siinä pelkkä työn tuominen Suomeen ei pelasta maatamme.        

Tuleeko omadata-keskustelussa ottaa kantaa siihen kuka, missä ja miten palvelut tuotetaan?

Omadata-puheenvuoron esittäjiltä, evankelistoilta ja promoottoreilta tuleekin kysyä, miten he ovat turvaamassa kansantalouden tuottavuuskehityksen ja tulot. Palveluiden hyödyntäminen – ilmaistenkin – kun tarkoittaa taloutemme ulkoistumista ja osaamisen rapautumista, kun emme edes pyri kilpailemaan maailman suurimmalla markkinalla. Suomella tulee olla uusi ”strateginen ohjelmistotalouden tiekartta” uuden oman suomenkielisen osaamisen tuottamiseen, kuten on kaikilla muillakin kilpailijamaillamme. Tiekartan rakentamiseksi tulee perustaa FITRE, jolle Aleksanteri II -patsaan välittömässä läheisyydessä keksittiin digitaalista muutosta syvällisesti ymmärtävien toimesta uusi muunnos - ”Finnish IT – The real expertise” - ohjelmistotalouden lippulaivainstituutti. Omadata-puheenvuoroissakin tulee siirtyä laajempaan näkökulmaan, jotta emme menetä koko taloutemme pohjaa, innovaatio-osaamista ja todellista kykyä kilpailla globaaleilla markkinoilla.

 

Mika Helenius
toiminnanjohtaja
TIVIA

 

 

tuumaa Blogi
Jaa tämä kirjoitus
Tunnisteet
Arkistoi