Taas yksi kummallinen talvi on takana. Vuodenajat eivät noudata tarkkaan mitään kaavaa, ja niin mennyt talvi jää mieleeni jäisenä talvena. Nastakengille on ollut käyttöä.

Talven aikana satanut lumi sulaa keväällä pois. Kilosta lunta ja jäätä tulee kilo vettä, joka merta kohden valuessaan aiheuttaa liikenneongelmia ja tuottaa vihreää sähköä. Suomi on suuri maa, eikä kevät etene kaikkialla samanaikaisesti. Etelärannikolla terminen kevät on alkanut jo helmikuun puolella, Lapissa se on vasta edessä.

Lumen sulamisen myötä esiin putkahtaa kaikenlaista sellaista, minkä olemme unohtaneet. Ensinnä esiin tulee niitä ikäviä asioita: syksyllä tekemättä jääneitä töitä, jotka lumi peitti sitten näkyvistä. Tämän vaiheen jälkeen alkaa esiin tulla mukavampia asioita, kun maa ja puut alkavat vihertää ja kukkia.

Tekemättömillä töillä – olivatpa ne henkilökohtaisia tai organisatorisia – on taipumus aika ajoin tulla esiin samalla tavalla kuin lumen peittämät asiat. On jäänyt jalkauttamatta strategia, panematta toimeen kehitystoimi, menemättä koulutukseen tai aloittamatta itseopiskelu.

Tekemättömät työt harmittavat kuin kivi kengässä ja kehitysponnistelujen saavuttamattomat tulokset hidastavat etenemistä. Mikä neuvoksi? Olisi kovin helppoa kehottaa ottaa ottamaan itseä niskasta kiinni. Sen sijaa kehotakin tekemään pieniä mutta oikeansuuntaisia muutoksia sekä työ- että siviilielämässä. Maailman ei tarvitse tulla valmiiksi yhdessä yössä, ei edes keväässä.

Kevät on kuitenkin kasvun ja uudistumisen aikaa, ja tätä kannattaa käyttää hyväksi omaa ajattelutapaa oikeaan suuntaan manipuloidessaan. Kannattaa jotain kehitettävää jättää myös syksylle, kun toivottavasti energisinä palaamme kesälomilta.

Toivotan lukijoille aurinkoista ja voimaannuttavaa kevättä arkisen aherruksen, opiskelun ja kehittämisen parissa – ja muistutan, että myös TIVIAn tapahtuma- ja koulutustarjonnasta sekä verkko-oppimisen aineistosta löytyy aineksia kehittymiseen!

Kirjoittaja

Reino Myllymäki
kehityspäällikkö
TIVIA ry