Vihreän ohjelmistotuotannon pioneerit

TIEKEn, TIVIAn ja LUT-yliopiston vetämässä Green ICT -hankkeessa edettiin viime tiistaina järjestyksessään seitsemänteen ekosysteemitapaamiseen, jossa aiheena oli ”Vihreys ICT-liiketoiminnan ytimessä”. Kolmituntinen webinaari koostui neljästä asiantuntijapuheenvuorosta ja paneelikeskustelusta.

Aamun ensimmäinen puhuja oli ohjelmistoarkkitehti Jarkko Koistinaho AtoZilta. Hän lähestyi vihreää ICT-liiketoimintaa omien kokemustensa kautta. Takavuosina tapana oli hankkia lisää palvelinkapasiteettia, jos vaihtoehtona oli ohjelmiston optimointi. Raha saneli, koska rauta oli halvempaa kuin ihmistyö. Tavallaan asetelma on viime vuosina mennyt vielä hankalammaksi, sillä palvelinkapasiteettia voi hankkia muutamalla hiiren klikkauksella pilvestä.

Koistinaho kertoi viime vuonna toteutetusta Energiatehokkaat ohjelmistot -hankkeesta, jossa luotiin energiatehokkaan hankkeen auditointiprosessi, joka koostui 40 tarkastuskohdasta ja seitsemästä kategoriasta. Hankkeen puitteissa tehtiin myös neljä pilottiauditointia, joiden yhteenlaskettu säästöpotentiaali oli 120 000 €, 2 000 kg CO₂ ja 7 MWh sähköä. Vaikuttavia lukuja kaikki. Auditoinneissa asiakkaan puolella historiaa tarkasteltaessa on havaittu, että yleensä ohjelmistoa on ollut tekemässä monta ihmistä, ja on vaikeaa löytää henkilö, joka on tietyn ratkaisun toteuttanut ja yhtä vaikeaa on selvittää syytä, miksi jokin ratkaisu on tehty. Muistaa kannattaa myös, että asiakkaan asiakkaalleen antama käyttäjäkokemuslupaus sanelee ratkaisuja.

Koistinahon neuvot ohjelmistotuotannon vihreyttä pohtivalle: Tuo ja korosta arvontuottoa läpinäkyvästi ja konkreettisesti. Uskalla yrittää – älä ainakaan jätä yrittämättä.

Lisätietoa Green ICT -ekosysteemistä greenict.fi Kestävästä ICT:stä kiinnostuneiden LinkedIn-ryhmä: Sustainable ICT Finland

Aamun toinen puhuja oli myynti- ja asiakasvastaava Jari Hakulinen Compile Oy:stä. Hänkin kertoi omista kokemuksistaan, jotka olivat matkapuhelinten ohjelmistotuotannosta: Resurssin niukkuus oli koko ajan läsnä. Ammattiylpeyttä koettiin, kun saatiin tehtyä ohjelmisto rautaa mahdollisimman hyvin hyödyntäen. Nykyäänkin nuo kokemukset viitoittavat tietä: kaikki käytettävissä oleva rauta ja resurssit pitää hyödyntää kokonaan. Sitä taustaa vasten pilvipohjaiset järjestelmät skaalautuvat ylöspäin liian helposti. Mutta nyt on alettu arvostaa taas koodin tehokkuutta.

Hakulisen mukaan kestävä ohjelmistokehitys perustuu samoihin arvoihin, joiden varaan Compile aikanaan perustettiin: Myynnin rehellisyyteen ja lupausten lunastamiseen. Devaajilla on oltava osaaminen ja arvot kohdallaan, mutta on tärkeää, että heidän motivaatiotaan tuetaan oikein. Ohjelmistokehityksen on oltava inhimillisesti ja teknisesti kestävää: Työntekijälle inhimillisesti, asiakkaalle teknisesti, kaikille taloudellisesti, yhteiskunnalle sosiaalisesti ja planeetalle ekologisesti kestävää.

Esityksessään Hakulinen pohti myös veto- ja pitovoimia. Työntekijöiden rekrytointi vaatii vetovoimaa, mutta sen jälkeen hyvällä työhyvinvoinnilla saadaan riittävä pitovoima. Työkalut kestävän ohjelmistokehityksen aktivointiin yksilö- ja tiimitasolla vaativat vielä työstöä. Tarvitaan myös kouluttamista, sen sijaan työn merkityksellisyys on lopulta helppo löytää: Ammattiylpeys, asioiden tekeminen kunnolla. Kestävä ohjelmistokehitys on osa pitovoimaa. Toisaalta uusasiakashankinta on osa vetovoimaa ja asiakastyytyväisyys luo pitovoimaa. Yhteiset mittarit ja tavoitteet vaativat vielä työstöä.

Hakulisen mukaan kustannustehokkuus on asiakkaalle tärkeintä, ja tekninen kestävyys myös, kunhan se ei aiheuta asiakkaalle merkittäviä kustannuksia tähän hetkeen. Ekologinen ajattelu nostaa päätään yritystason brändiasioiden takia.

Webinaarin kolmas puhuja oli toimitusjohtaja Satu Lapinlampi Hiottu Oy:stä. Hän kertoi kestävästä ohjelmistokehityksestä Rauten MillSIGHTS- ja tuntemattomaksi jääneen asiakkaan toisen projektin tuomien kokemusten kautta. Hankkeissa on hyödynnetty konenäköä ja tekoälyä. Rauten hanke kosketteli viilunsorvauslinjoja. MillSIGHTsillä saatiin 1–5 % säästö energiankulutuksessa ja 15 % lisäys huippulaatuisen vanerin tuotannossa. Prosentinkin säästö puunjalostusteollisuudessa on merkittävä asia.

MillSIGHTS tarkkailee konenäön avulla viilun laatua ja ilmoittaa terien vaihtotarpeesta, tunnistaa viilun vikoja ja luokittelee sitä sekä antaa käskyt paikkauskoneelle. Se toiminnallaan lisää vanerin päällimmäisiin kerroksiin kelpaavan viilun määrää, mutta se käyttää puun myös tehokkaammin ja käyttää pienempää puuta kuin aikaisemmin voitiin käyttää.

Toisella asiakkaalla konenäön avulla tunnistettiin aikaisemmin käyttämättä jäänyttä materiaalia, jota uudessa prosessissa voitiin ottaa osaksi tuotetta. Näin oli mahdollista tuottaa 17 % enemmän tuotetta tai säästää vastaava määrä raaka-ainetta.

Lapinlammen mukaan vihreä ohjelmistokehitys on kilpailuetu, sillä vastuullisuus kiinnostaa kilpailtaessa sekä asiakkaista että tekijöistä. Myös lainsäädäntö muuttuu ja muutokseen voi suhtautua joko tulevaa ennakoiden tai sitten kehitystä jarruttaen. Mieluummin ennakoiden. Firman esittelykalvoissa hiilineutraalisuus kannattaa nostaa alkukalvoille, eikä jättää loppuun; ikään kuin ne olisivat jotain viime hetkessä mukaan lisättyjä asioita. Ja muistaa, että ekologiset valinnat säästävät rahaa.

Neljäs ja webinaarin neljäs esiintyjä oli liiketoiminnan konsultti Tiia Katajamäki adesso Nordicsilta. Hän lähestyi ohjelmistotuotannon vihreysasiaa adesson tuotteiden ja projektien kautta. Zero C on pilvipohjainen ratkaisu energian käytön ja CO₂-päästöjen hallintaan. Material One puolestaan on tarkoitettu asiakkaan hyvin hajallaan olevien materiaalivirtojen tiedon kokoamiseen ja vastuullisuusmittareiden tekemiseen. Lisäksi Katajamäki kertoi autoteollisuuden Catena-X-hankkeesta, jossa Keski-Euroopan autoteollisuus standardoi ja keskittää tietoa, jota joka tapauksessa kysyttäisiin.

Katajamäen mukaan lainsäädäntö, sidosryhmät, kestävät toiminnot, riskien hallinta, kasvava kilpailu ja brändi ovat tärkeitä ajureita kohti vihreää dataliiketoimintaa. Mahdollisuudet ovat suuret: Syntyy monialaista ja organisaatiorajat ylittävää tekemistä. Regulaatio ja ESG ajavat vihreää siirtymää ja ESG:n myötä raportointivaatimukset ulottuvat entistä pidemmälle. Niinpä ESG-data ja tiedolla johtaminen ovat jatkossa keskiössä, mutta on muistettava organisaation vastuullisuusdatan hyödyntämisen ja datamaturiteetin ”käyvän käsi kädessä”.

IT-sektorilla on suuri rooli niin energian kulutuksen optimoinnissa, vastuullisuusasioiden huomioinnissa kuin uusissa innovatiivisissa ratkaisuissa, Katajamäki painotti.

Webinaarin alkuosan juonsi kehityspäällikkö Reino Myllymäki TIVIAlta ja paneelikeskustelussa esityksensä pitäneitä asiantuntijoita keskustelutti projektipäällikkö Antti Sipilä TIEKEltä.

Paneelikeskustelu aloitettiin aamupäivän esitysten yhteydessä nousseella kysymyksellä: Miten koulutetaan kestävään ohjelmistokehitykseen? Panelistien vastaukset kysymykseen olivat varsin yhtenevät: Ensiksi tehdään kaikille yhteinen peruskoulutuspaketti. Sitten luodaan roolikohtaisia syventäviä koulutuksia. Aihetta nostetaan esiin myös yhteisissä tilaisuuksissa ja kuukausittaisissa keskusteluissa tekijän ja esimiehen välillä. Lisäksi oli luotu eräänlainen fiilismittari siitä, miten kestävyys tulee huomioiduksi omassa tiimissä.

Entä mistä kannattaa vihreydessä aloittaa? Eräässä yrityksessä aloitettiin sieltä, missä kynnys oli matalin: Miten säästetään rahaa? Vältetään matkustamista ja jos on pakko matkustaa, matkustetaan maata pitkin. Ja otetaan mukaan vastuullisuus. Jos ostat reilun kaupan kahvia, et säästä, mutta olet vastuullinen. Toisaalta vastuullisuutta on keittää pannullinen reilun kaupan kahvia termariin sen sijaan, että kahvia tehdään kuppi kerrallaan. Tärkeää on lähteä pienestä liikkeelle, ja pääasia on, että päästään liikkeelle. Jokainen yksilö vaikuttaa organisaation sisällä ja verkostoissaan ja henkilökohtainen palava halu näkyy!

Tässä yhteydessä keskusteltiin myös alan negatiivisista ilmiöistä. Green ICT -kuplan sisälläkin on joskus vaikea keskustella asioista, mutta vaikeampaa se on varsinkin kuplan ulkopuolella. Joitakin arveluttivat yritykset, jotka ovat haistaneet Green ICT:n bisnesmahdollisuutena ilman, että omaa pesää on laitettu kuntoon. Lisäksi ESG:n puitteissa tehdään myös viherpesua.

Miten alalle saadaan junioreja? Jos on jo osaamista, onko se rekrytoinnissa valtti? Ohjelmistokehitykseen halutaan valmiita ohjelmistoinsinöörejä, joilla on oikea mind set ja motivaatio kohdallaan. Juniorien kautta saadaan arvokasta uutta osaamista, mutta myös pokkaa kysyä eri asioissa: Miksi? Arkkitehti voi arvioida jokaista päätöstä vaikutusten kannalta, vaikka olisikin juniori. Eikä tarvitse olla huippu, kunhan on motivaatiota. Konsultointipuolella on kylläkin pakko panostaa senioreihin kokemuksen takia.

Keskustelussa nousi esiin myös se seikka, että Green ICT on mukava aihe. Siitä keskusteltaessa ei tarvitse olla mustasukkainen mistään, se ei ole mikään ”teknologiauskonto”. Kilpailijankin kanssa on helppo keskustella vihreysasioista, kun etsitään samaa ajatusmaailmaa kannattavia tahoja, joista muodostuu verkostoja. Ei etsitä vastakkainasettelua, vaan yhdessä tekemistä.

Keskustelussa tuli esiin termi ”digitaalinen minimalismi”, jonka puitteissa todettiin, että Green ICT ei ole lopulta erillinen asia, vaan on kehityksen keskiössä samaan tapaan kuin esimerkiksi tietoturva.

Sitten keskusteltiin kysymyksistä ”Mitä vihreys on lisäarvona? Onko se lisäarvo, eikö se ole arvo?” Kävi ilmi, että vihreys on lopulta vielä aika henkilökohtainen asia. Jos vihreys kiinnostaa, se näkyy keskustelussa. Jos ei, muut asiat ovat keskeisiä. Nyt yli 90 % tulee talouskulma edellä keskusteluihin. Mutta uusien ihmisten myötä asia muuttuu. Yrityksille prosessi- ja resurssitehokkuudet ovat tärkeitä asioita, julkishallintoa vihreys kiinnostaa kasvavassa määrin, vaikka se ei vielä julkisissa hankinnoissa näykään. Regulaatio ja kuluttajien halu ajavat asiaa eteenpäin.

Lopuksi todettiin, että toivoa luo juuri tällaiset keskustelutilaisuudet, jotka tuovat ihmisiä saman teeman ääreen ja nostavat energisyyttä – ilman mitään pakkoa.

Teksti: Reino Myllymäki