Suomea ollaan nostamassa tekoälyn suurvallaksi lähes samalla mallilla, kun John F. Kennedy päätti, että ihmiskunta matkustaa kuun pinnalle.
Tekoäly on noussut kansalliseksi keskustelun aiheeksi kesämökkien saunoissa, kotien makuuhuoneissa, koulujen käytävillä ja työpaikkojen kahvihuoneissa. Suomea ollaan nostamassa tekoälyn suurvallaksi lähes samalla mallilla, kun John F. Kennedy päätti, että ihmiskunta matkustaa kuun pinnalle. Tekoäly onkin tarjoamassa valtavat mahdollisuudet Suomen kaltaiselle sivistykseen, osaamiseen ja ymmärrykseen nojaavalle teollisen muutoksen turbulenssissa olevalle maalle, kun vain muistamme, että pystymme ymmärtämään muutosta oikean tiedon pohjalta ja ymmärtämään, mikä on meidän nykyinen ymmärryksemme. TIVIAn valtakunnallisessa tekoäly-seminaarissa kirjailija ja tietojenkäsittelytieteen arvostettu professori Timo Honkela totesi nykykehityksestä osuvasti: ”Ajattelemme tietävämme ja luulemme ymmärtävämme.” Maamme johtavin autonomisten tekoälyjärjestelmien, koneoppimisen ja tekoälyn tutkijatohtori ja professori Jaakko Hollmén kiteytti tekoälyn hienosti: ”Mystifiointi ja kaiken ratkaiseva keinoäly ei ole todellisuutta, eikä edes mahdollista, kuin ehkä korkeintaan omassa mielikuvituksessamme.”
Onkin oikeutettua kysyä, onko tietokoneella mieltä? Ajatteleeko tietokone? Mielestäni olemme ottaneet älysanan käyttöön aivan väärässä yhteydessä. ”Älykkyys on hyvin yleinen mielen kyky, joka mm. käsittää kyvyn järkeillä, suunnitella, ratkaista ongelmia, ajatella käsitteellisesti, ymmärtää monimutkaisia ajatuksia, oppia nopeasti ja oppia kokemuksesta,” psykologi prof. Gottfredson määritelmän mukaisesti. Ihminen pystyy osaamisen ja kokemuksen yhdistelmällä luomaan uutta ja ratkaisemaan sekä laajan aineiston että abstraktin epämääräisyyden tuoman haasteen, mikä ei ole vielä mahdollista rajallisiin sääntöihin perustuvalle koneelle.
Tutkija Tarmo Toikkanen haastoi tarkastelemaan tekoäly-käsitettä tarkemmin muiden maiden ja kulttuurien käännösten kautta kuten keinoäly, tukiäly ja apuäly. Todellisuudessa kyse on siis vain tietokoneesta, joka on opetettu ratkomaan rajallisia ongelmia tilanteissa, joissa ongelmaympäristöstä on olemassa paljon dataa. Laskentakapasiteetin, moniytimisten prosessorien, erikoistuneiden laskentaprosessorien, kehittyneiden käyttöjärjestelmien ja hajautetun verkkolaskentamallin ansiosta tekoälystä on tullut liiketoiminnalle ja valtavia aineistoja seuraaville organisaatiolle erittäin arvokas kilpailukyky- ja tuottavuustekijä.
Teköäly ei siis auta datan keräämisessä, datan laadun varmistamisessa tai tulosten oikeellisuuden varmistamisessa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan radikaalit teknologiat -selvityksen julkistuksen yhteydessä kysyttiin, miten korjaamme datan laatuongelmat ja mahdollistamme tekoälyn tuottavuushyödyn yhteiskunnassa. Tietojärjestelmissä ja -kannoissa olevien tietojen eli datan oikeellisuus, eheys ja yhteensopivuus ovat ohjelmistosuunnitteluosaamisen (tietojärjestelmä- ja systeemisuunnittelun) hyödyntämisen kautta saavutettu laadullinen ominaisuus ja tuotos hyödyntäjäorganisaatioille. Kansallinen yli 10 000 ohjelmistosuunnittelija vaje näkyy kansallisissa ohjelmistohankkeissa ja jo toteutetuissa järjestelmissä erittäin heikkolaatuisena datana. Ohjelmistosuunnittelun koulutuksen laiminlyönti onkin johtanut tilanteeseen jossa ”Ajattelemme tietävämme ja luulemme ymmärtävämme”, mutta todellisuudessa luomme lisää korjausvelkaa, rakennamme aikapommeja järjestelmien sisään, edistämme hukan syntymistä sen poistamisen sijaan ja luomme näin tehottomuutta koko yhteiskuntaan kestävän kilpailukyvyn sijaan. Suomi tarvitsee pikaisesti kuusi uutta ohjelmistosuunnittelun korkeakoulua (School of Software), joko nykyisiin korkeakouluihin tai vaihtoehtoisesti täysin uuden yksityisen yliopiston. Nykyinen ymmärrysvaje on tullut maksamaan Suomelle yli 100 miljardia euroa 2000-luvulla vain ja ainoastaan puutteellisen ja äärimmäisen jäykän koulutusjärjestelmämme johdosta. Olemme kadottaneet käytännön teknologiasivistyksen ja ymmärryksen nyky-yhteiskunnan kehitystä käsittävän älykkyyden yksilökuluttamisen, teknohypen ja markkinointitrendien myrskyssä. Suomi tarvitsee osaamisen kehittämiseksi uuden vision, johdon, toimenpiteet ja koulutuksen rakenteet.
Teksti: Mika Helenius
