Avoimen innovaation ja kaiken tiedon avoimen jakamisen aikakausi on päättynyt. Tai tarkemmin analysoitaessa sitä ei oikeastaan koskaan ollutkaan.
Avoimen innovaation ja kaiken tiedon avoimen jakamisen aikakausi on päättynyt. Tai tarkemmin analysoitaessa sitä ei oikeastaan koskaan ollutkaan.
Avoimella innovaatiolla on tarkoitettu innovaation kehittämistä avoimesti ja avoimessa innovaatioympäristössä ulkopuolista maailmaa hyödyntäen. Avoin innovaatio ei tarkoita kuitenkaan omasta kilpailuedusta luopumista tai oman suojatun kilpailuedun rakentamisesta luopumista.
Päinvastoin, juuri alustojen taloudessa erityisen strategista on oman suojatun kilpailuedun luominen ja sen kehittäminen avoimella osa-alueella tai rajapinnalla.
AVOIMEN INNOVAATIOKEHITYKSEN taustalla ovat perinteiset ja sisäänpäin kääntyneet vanhakantaiset organisaatiot. Sisäänpäin kääntyminen ja innovaation kehittäminen vain oman olemassa olevan ymmärryksenpohjalta kärjistivät kykyä uusiutua, alensivat taloudellisia kasvun edellytyksiä ja romahduttivat organisaatioiden uudistumisen pohjan.
Avoimuuden näkökulman arvo innovaatioiden kehittämisessä on kiistatta erittäin arvokas, mutta samalla vaarallinen väärin ymmärrettynä ja sovellettuna. Yhteiskunnallisessa keskustelussa avoimuus on ollut yksi keskeisimpiä arvoajureita – ja näin tulee myös jatkumaan.
Avoimessa yhteiskunnassa on myös osa-alueita, jotka mahdollistavat avoimuuden toteutumisen, luovat yhteiskunnalle sen toimintaedellytykset ja rakentavat edellytyksiä avoimuuden toteuttamiseksi. Yhteiskunnan tulee huolehtia näiden perusrakenteiden turvaamisesta, jotta avoimuus voidaan turvata myös tulevaisuudessa.
YKSI KESKEISIMMISTÄ avoimen innovaatioajattelun haasteista on ns. innovaatioympäristöajattelu. Ympäristö on luonnontieteellinen termi. Se kuvaa kokonaisuutta, jossa ympäristön tekijät toimivat idealistisessa tilanteessa tasapainossa.
Ympäristö uudistuu sen kehityksen mukana. Tilanne muuttuu vaaralliseksi, kun ympäristön toimintaedellytysten ja avoimuuden kehittäminen laiminlyödään. Tasapainottomassa ympäristössä vallan ottavat ekosysteemin vahvimmat pedot ja saalistajat. Innovaatioympäristössä, jota hallitsevat pedot ja saalistajat, myös avoimuus palvelee vain vahvimman etua.
ERI TOIMIJOIDEN ympäristössä avoimeen innovaatioon voidaan luottaa vain idealistisessa ja täydellisessä markkinassa. Suomalaisen digitaalisen kilpailukyvyn kehittämisessä on paljon idealismia, kapeita siiloja, vastuuttomuutta ja pienen pieniä sporadisia asioita ilman vaikuttavuutta.
Kahdenkymmenen vuoden laiminlyöntien korjaaminen ei tule onnistumaan olemassa olevia rakenteita kehittämällä – se on vain liian hidasta nykyisessä muutoksessa.
Suomen innovaatio- ja vientipolitiikka kaipaa raikkaan päivityksen. Älykäs innovaatiopolitiikka tarkastelee kansallista tilannetta reaalitalouden kilpailukyvyn näkökulmasta. Sen mittareita ovat talouden vienti, todellinen kasvu ja teknologinen kehitys. Modernin kasvun teorian näkökulmasta tarkasteltuna uusi tieto tai keksintö eivät ole innovaatiota. Ne ovat ainoastaan yksi osatekijä isommassa kokonaisuudessa, jossa arvo syntyy vain kokonaisuuden toimiessa yhdessä ja tasapainoisessa vuorovaikutuksessa.
Toisaalta teknologinen kehitys – kuten uusi kieli, menetelmät, välineet tai uusi symbolinen luomisen muoto – luo uusia liiketoiminnan alustoja ja ymmärrystä.
SUOMI, yksi maailman koulutetuimmista ja edistyksellisimmistä maista, ansaitsee nykyistä paremmin johdetun innovaatio- ja vientipolitiikan liiketoiminnan edistämiseksi. Innovaatiopolitikassamme on unohdettu kansallinen ja teollinen viisaus. Keskustelu painottuu liian yksipuolisesti toisiin tärkeisiin teemoihin, kuten turvallisuus, työllisyys, ympäristö, kestävä kehitys ja ihminen.
Ilman toimivaa ja tuloksellista innovaatiopolitiikkaa syömme lyhytjänteisen ja yksipuolisen politiikan tuloksena myös edellytykset tehdä panostuksia turvallisuuteen, työllisyyteen, ympäristöön, kestävään kehitykseen ja ihan tavallisten ihmisten arkeen.
Teksti Mika Helenius
