Teal – totta vai toiveajattelua?

Pirkanmaan Tietojenkäsittely-yhdistyksen (Pitkyn) asialliset iltapalat ovat muodostuneet perinteeksi, joka on helppo varata kalenteriin. Ideana on kokoontua joka kuukauden neljäs keskiviikko työpäivän päätteeksi klo 17 kuuntelemaan alustusta ajankohtaisesta aiheesta, nauttimaan kevyttä iltapalaa ja keskustelemaan illan teemasta. TEAL on usein esillä uusimpana organisoitumismallina, yhdistäähän se nykyisin tärkeäksi koettua itseohjautuvuutta ihmisläheiseen otteeseen. Tuloksena pitäisi olla organisaatio, joka pystyy ketterästi vastaamaan musuttuviin olosuhteisiin, kehittymään orgaanisesti ja on samaan aikaan hyvä työpaikka ihmisille. Sen ajattelumallien ja tavoitteiden eheys ja merkityksellisyys, vapaus olla ihminen ja osa kehittyvää yhteisöä, on hieno yhdistelmä, mutta onko se mahdollista? TEALISTA usein kuulee puhuttavan ict-firmojen yhteydessä, mutta yllättäen siitä on hyviä kokemuksia myös hoiva-alalta. Se voi poistaa huonon perinteisen johtamisen painolastia ja vapauttaa ihmiset yhdessä tekemään hyvää työtä. Teal ei pelkästään mahdollista, vaan suorastaan edellyttää ihmisten autenttisuutta ja avointa läsnäoloa. TEAL on uutta ja siirtyminen Tealiin vaatii uudenlaista valmentavaa, tietoista ja kuuntelevaa johtamista, vision ja merkitysten ylläpitoa. Tarvitaan myös työntekijöitä, joille se sopii – kaikille se ei sovi eikä kaikilla ole sopivia työelämätaitoja. Muutos voi mennä myös metsään, ellei sitä tee huolella. Paljon on kyse johtajien osaamisesta ja tietoisuudesta sekä muutosprosessin osaavasta läpiviennistä. Organisaation syvällinen muuttaminen on pitkä ja haastava prosessi. Konsulteille on tarvetta muutosprosessin ohjauksessa. ILLAN AIKANA saimme Elina Akolalta hyvän johdatuksen Tealin maailmaan – paljon tietoa ja ajateltavaa. Oli valaisevaa kuulla myös käytännön esimerkkejä ja keskustella aiheesta. Työmaailmamme muuttuminen paremmaksi edellyttää, että me olemme tietoisempia organisaatioasioista ja ihmisten välisen yhteistyön erilaisista tavoista, mahdollisuuksista ja haasteista. Teksti: Ilpo Tolvanen ja Matti Vuori Kuva: Matti Vuori