Kansainväliset jättiläiset tarjoavat tehokkuutta, joustavuutta ja skaalautuvuutta. Ja
myös onnistuvat kiitettävästi kattamaan lupauksensa. Niiden taakse kätkeytyy kuitenkin
merkittäviä riskejä. Monien maiden lainsäädäntö mahdollistaa viranomaisten pääsyn
tietoihin, vaikka ne sijaitsevat Euroopassa. Tämä luo jännitettä EU:n tiukkojen tietosuojasääntöjen kanssa, eikä ratkaisua ole vieläkään löytynyt.
Sama huoli ulottuu myös Aasian suurvaltoihin. Kiinalainen pilviteknologia herättää
vakavia kysymyksiä tietosuojan ja tietoturvan luotettavuudesta. Voimmeko olla varmoja, että tiedot säilyvät vain siinä tarkoituksessa, johon ne on kerätty? Voimmeko olla varmoja, että niiden käyttöä valvotaan läpinäkyvästi? Siksi varautuminen ei ole vaihtoehto,
vaan välttämättömyys.
Eurooppalaiset palveluntarjoajat tarjoavat ympäristön, jossa tietosuoja nojaa selkeästi EU-lainsäädäntöön. Kun perusta on yhteinen, jää vähemmän harmaita alueita ja tulkintariskejä. On syytä pysytellä eurooppalaisissa ratkaisuissa niin pitkään kuin mahdollista. Se ei tarkoita amerikkalaisten palveluiden demonisointia. Ne voivat olla tarpeellisia tietyissä tilanteissa. Mutta kriittinen data ja toiminnan jatkuvuus kannattaa turvata ensin kotikentällä ja vasta sitten katsotaan, mitä muu maailma tarjoaa.
Varautuminen on tässäkin viisautta. Kun omat jalat ovat tukevasti eurooppalaisella maaperällä, kestetään paremmin myös ne myrskyt, joita suurvaltojen poukkoileva sääntelytaisto tulevaisuudessa tuo tullessaan.