Systeemisesti toimintaansa ymmärtävä liiketoiminta tai toimija on etumatkalla suurtenkin muutosten keskellä, kirjoittaa IT Insiderin kolumnisti Aini Räisänen.
Maailma on muuttunut helmikuun 24. päivän jälkeen. Ympäröivän maailman lisäksi se, mitä ajatuksissamme tapahtuu, on läpikäynyt mullistusta. Moni meistä on uutisten seuraamisen ja varautumistoimien ohella päätynyt tarkastelemaan myös omaa työtään maailmantilanteen värittämin linssein. Ei vähiten kaltaiseni käsien heiluttelija. Ajattelija.
Olen systeemisyyden asiantuntija. Autan asiakkaita kompleksisten kokonaisuuksien äärellä. Fasilitoin ja mallinnan ilmiön, muutoksen tai hankkeen olennaiset asiat visuaaliseksi systeemiksi. Sitä kautta kerrytämme ymmärrystä vaikutussuhteista, ristiriidoista ja vipukohdista. Pohdimme, mihin tulisi vaikuttaa ja mitä tulisi mitata. Saavutamme eri näkökulmien, usein siilojen, välille jaetun ymmärryksen siitä, mikä on olennaista ja miksi.
Systeemiajattelun soveltaminen johtamisen kontekstiin on houkutteleva yleistyökalu, sillä voi iskeä melko lailla mihin vain. Konsulttikielellä sanottuna, minua on helppo myydä. Silti, tai juuri siksi, maailman radikaali muuttuminen sai minut pohtimaan, vieläkö minua tarvitaan.
Vieläkö tarvitaan systeemistä ymmärrystä. Jos systeemiin voi millä hetkellä tahansa hyökätä tunkeilija. Vaikutustekijä, jonka vaikutus on niin massiivinen, että se tuntuu alistavan kaiken muun tarkasteltavaksi suhteessa itseensä. Pistää hetkessä prioriteetit uusiksi. Esimerkit tiedämme.
”Systeemiajattelu auttaa näkemään, mihin asti hahmotamme kokonaisuuden.”
Väitän, että systeemisesti toimintaansa ymmärtävä liiketoiminta tai toimija ei olisi pahoillaan siitä, että on harjoittanut systeemiajattelua. Ei. Tällainen toimija olisi etumatkalla muutosten äärellä. Avaan tätä ajatusta viiden näkökulman kautta.