Valokuitusen ilmoitus, että se rakentaa valokuituverkon asuinalueelleni, tuli marraskuun puolessa välissä 2019. Taloni valokuituliittymä alkoi toimia jokseenkin vuotta myöhemmin. Olen 100/100-valukuituliittymän onnellinen ja tyytyväinen käyttäjä.
Tätä ennen olin Avoimen Kuidun ja myöhemmin Valokuitusen kuitulähettiläs ja todennäköisesti harvinaisen aktiivinen sellainen. Keski-Uusimaa-lehden kolumnistina kirjoitin kolme kolumnia aiheesta syyskuun 2018 ja syyskuun 2019 välisenä aikana. Lisäksi jaoin mainoksia asuinalueellani noin 200 postilaatikkoon.
Valokuitunen ehti syksyllä 2019 ilmoittaa, ettei valokuituverkkoa tule. Tiedon saatuani muutin Elisan ADSL-liittymän ADSL/4G-hybridiliittymäksi kahden vuoden sopimuksella. Onneksi kerroin mahdollisuudesta, että valokuituverkko tulee alueellemme. Ja ainakin suullisesti syntyi myyjän kanssa sopu siitä, että mikäli valokuitu tulee, hybridiliittymän voi irtisanoa etuajassa ilman sanktioita.
Hybridiliittymä asennettiin ja alkoi toimia. Tunti ja 15 minuuttia sen jälkeen tuli Valokuitusen myönteinen ilmoitus. Elettiin siis marraskuuta 2019 ja edessä Valokuitusella oli suunnittelu, lupien hakeminen, toimijoiden kilpailuttaminen ja itse työt.
Kesäkuussa 2020 käytiin sopimassa maatöistä. Koska taloni edessä on veranta, joiduin rakentamaan valokuidun suojaputkelle alumiiniputkesta reitin sähkökaapille. Kaivoin myös ojan verannan edestä kadun varteen omatoimisesti.
Ekana tuli se suojaputki kadun varresta sähkökaappiin saakka. Sitten sama firma rakensi runkoverkon upottamalla kadun varteen syvälle 12 suojaputken nipun. Tässä vaiheessa valokuidun otti vain me ja naapurimme, myöhemmin kadunpätkältämme mukaan tuli kaksi muutakin taloutta. Elokuussa tultiin puhaltamaan kuitu ja paljon myöhemmin se asennettiin. Asentajilta kuulimme vaikeuksista. Asennustarvikkeita ei ollutkaan valmiina, niin kuin oli pitänyt olla, keskukselle ei kukaan ollut muistanut tilata sähköliittymää Carunalta jne.
Viivästyksistä huolimatta olin tyytyväinen, kun liittymä alkoi toimia. Sen jälkeen vaihtoon meni 10-megainen kytkin ja samaa nopeusluokkaa oleva langaton tukiasema. Tilalle tuli gigaluokan kytkin ja kolmen tukiaseman mesh-verkko. Talossamme on parikaapeliverkko, joten mesh-purkit saatiin kiinni lankaverkkoon.
Suosittelen lämpimästi valokuidun hankkimista. Sen asennus maksaa jotakin – varsinkin jos operaattorivaihtoehtoja on useita – mutta kustannukset voi katsoa asunnon arvoa nostaviksi. 100/100-megaisessakin verkossa kaistaa riittää moniin käyttötarkoituksiin, verkon viive on vähäinen ja kuukausikustannukset kohtuulliset. Olen käynnistänyt uudelleen valokuituliittymän kahdesti reilun kolmen vuoden aikana. Pari muutakin pientä häiriötilannetta on ollut. Ihan toista kuin 4G-liittymän jokapäiväiset häiriöt ja tukkeutumiset.
Yllättävä lisäpiirre on valokuidun sähkönkulutus. Asiantuntijoiden mukaan kannattaa aina liittyä langallisesti verkkoon jos vain mahdollista. Valokuitu on jopa 10 000 kertaa energiatehokkaampi tapa liittyä nettiin kuin langattomat vaihtoehdot.
Valokuitu joka kotiin! Näin lukee TIVIA-agendassakin.