Uudet ICT-ratkaisut voivat auttaa taantuman kourissa olevat käyttäjäorganisaatiot ylös kuopasta, ja niiden hankkiminen oikeilta (=kotimaisilta) toimittajilta pelastaisi Suomen ICT-alan. ICT-toimittajan kotimaisuus tarkoittaa minulle toimittajaa, joka on suomalaisten omistuksessa ja teettää työn suomalaisilla. TIVIA-blogi, kirjoittajana Pekka Forselius.
”Suomi on taantumassa ja tulevaisuutta varjostaa yleinen epävarmuuden verho. Kuopasta ylös noustaksemme keskeisessä asemassa ovat uudet ICT-ratkaisut. Tarvitsemme toimenpiteitä.”
Näin alustaa Helsingin tietojenkäsittely-yhdistys juuri julkistamansa kirjoituskilpailun”Miten pelastamme Suomen ICT-alan”. Vaikka en palkintona olevaa iPadia tavoittelekaan, hyväksyn sekä teeman että alustuksessa esitetyn ajatuksen täysin.
Uudet ICT-ratkaisut voivat auttaa taantuman kourissa olevat käyttäjäorganisaatiot ylös kuopasta, ja niiden hankkiminen oikeilta (=kotimaisilta) toimittajilta pelastaisi Suomen ICT-alan. ICT-toimittajan kotimaisuus tarkoittaa minulle toimittajaa, joka on suomalaisten omistuksessa ja teettää työn suomalaisilla.
Myös Hetkyn kehotus toimenpiteisiin ryhtymisestä on paikallaan: jos tietojärjestelmien ja tietotyön hankinnoissa menetellään kuten aina ennenkin, tulos tuskin paranee. Toimintatapoja on muutettava, jos halutaan samalla rahalla nopeammin, enemmän ja parempia tuloksia.
Valmisohjelmistoja on tarjottu ratkaisuksi käyttäjäorganisaatioiden hankintaongelmiin, mutta niihin liittyy kaksi perustavanlaatuista ongelmaa. Ensinnäkin, kaikkeen automatisointia kaipaavaan toimintaan ei ole olemassa valmisohjelmistoja. Toiseksi, vaikka käyttökelpoinen valmisohjelmisto olisikin, ei se yleensä kelpaa ilman yrityskohtaisia virittelyjä, liittämistä toimintaympäristön muihin järjestelmiin ja vanhan tietosisällön haltuunottoa. Valmisohjelmistot eivät olekaan täysin valmiita, vaan edellyttävät usein suuren työmäärän teettämistä.
Vaikka valmisohjelmisto pystyttäisiin hankkimaan ja ottamaan käyttöön sellaisenaan, voidaan ainoastaan toimitusnopeutta pitää sen varmana valttina. Ohjelmiston lisenssihinta ja sen tarjoama toiminnallisuus ratkaisevat, saadaanko hankinnassa riittävän edullisesti laatuodotukset täyttäviä tuloksia.
Valmisohjelmistohankinnoista ei tämän otsikon alla puhuta tämän enempää, koska suomalaisen ICT-alan pelastukseksi niistä ei taida olla ainakaan lyhyellä tähtäyksellä. Siihen ei kotimaisten ohjelmistoyritysten tuotepohja riitä.
Mediasta on voinut lähes päivittäin havaita, kuinka suuret ICT-toimittajat irtisanovat suomalaisia työntekijöitään ja kasvattavat Intiassa ja muissa ”edullisen kustannustason” maissa olevia yksiköitään. Työtä siirretään suomalaisilta ammattilaisilta intialaisille, vietnamilaisille ja aina vain kaukaisempien maiden koodareille.
Suuria, tai ainakin sopivaan kokoluokkaan kasvaneita, suomalaisia ohjelmistoyrityksiä myydään vuodesta toiseen enenevässä määrin ulkomaisille omistajille. Mahdollisia täällä hankittuja liiketoiminnan voittoja tuloutetaan aina vain kauemmas Suomen verottajan ulottumattomiin.
Paitsi ICT-toimittajat, myös tietojärjestelmiä ja tietotyötä ostavat organisaatiot ovat trimmanneet itseään jo pitkään ulkoistamalla kaiken mahdollisen ”ydintoimintaan” kuulumattoman, mukaan lukien usein kaiken ICT-osaamisensa. Ketteryys on valttia siinä määrin, ettei ostajalta (muka) tarvita enää muuta kuin idea, rahaa ja oikean kumppanin valinta. Näin ostajat on ainakin saatu uskomaan.
Tyytyväisyys innolla ulkoistettuihin palveluihin ei kuitenkaan ole läheskään aina ollut toivottua, mutta tehtyä on vaikea saada tekemättömäksi, joten valitulla tiellä pitää pysyä ainakin muutamia vuosia. Koska omista epäonnistumisista ei kannata julkisesti valittaa, kokemusten vaihtoa ei tapahdu. Niinpä Suomessa ulkoistamistrendi jatkuu yhä, vaikka maailmalta on jo kuultu esimerkkejä käännöksestä päinvastaiseen suuntaan.
Osa 1/3 – työ ja yritykset lipsuvat maailmalle. Blogin seuraavassa osassa 5.11. Pekka Forselius pohtii MEGA-hankkeiden vaikutusta Suomen ICT-alaan.
Pekka Forselius
Senior Advisor, FiSMA ry
toimitusjohtaja, 4SUM Partners Oy