Antti Oksanen_closeup.jpg

TIVIA-blogi: Ei keksitty täällä

Olen kohta 20 vuotta arvioinut ammatikseni Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Journalistina, lobbarina ja konsulttina.

Tarkastelukulmasta riippumatta olen törmännyt järjestelmälliseen sisäsiittoisuuteen. Armottomaan peiliin katsomiseen, sen sijaan, että avautuisimme aidosti ulkopuolisille näkemyksille. 

Uskomme olevamme kansakuntana ja taloutena jotenkin erityistapaus. Suomen kestävyysvajetta tai rakenteiden uudistamista on muiden jotenkin vaikea ymmärtää. Kun kerran selvisimme omin voimin sotakorvauksista ja 90-luvun lamasta, niin kyllä tälläkin kertaa.

Talouden globalisoituminen on toki pakostikin avartanut yritysten ja ammattilaisten näkemyksiä, mutta tässäkin kohtaa rakenteet ja keskustelukulttuuri laahaavat perässä.

Jos Suomen pääministeri tilaa selvityksen maan taloudesta ruotsalaiselta ekonomistilta, niin jo vanhat äänet nousevat kumpujen yöstä. “Kyllä meiltä löytyy vastaavaa osaamista omastakin takaa.“  

Ilmiöön törmää myös kaikista kansainvälisimmällä toimialalla. HUS-kuntien uuden potilastietojärjestelmän tarjouskilpailussa viimeisin kohu nousi siitä, että loppusuoralle pääsi kaksi ulkomaalaisomisteista toimittajaa.

Kansallisissa innovaatio-ohjelmissa luotamme määritelmällisesti siihen kuuluisaan omaan tekemiseen. Esimerkiksi kunnianhimoisen ICT 2015 -hankkeen työryhmässä ei ollut lainkaan ulkomaalaisia asiantuntijoita. Ulkomaalaisomisteisten yritysten edustajia oli 17 hengen työryhmässä tasan yksi.  

Katsotaan samaan aikaan Suomen sadan suurimman ict-yrityksen listaa. Noin puolet niistä ovat ulkomaalaisten emojen tytäryhtiöitä. Niistä monen kuten IBM:n tai CGI:n juuret ovat niin syvällä suomalaisen tietotekniikan mullassa, että ne mieltävät itsensä enemmän paikallisiksi toimijoiksi kuin kansainvälisen jätin käsikassaroiksi.  

Monia maayhtiöitä vetää kokenut ekspatriaatti-johtaja. Tiedän, että joukossa on monia, jotka tuntevat itsensä poissuljetuksi Suomen liiketoimintaympäristön tai oman toimialan kehittämisestä.

Kyse ei ole tietenkään tietoisesta syrjimisestä vaan yksinkertaisesti kielestä ja pinttyneistä tavoista. Vieraskieliset maajohtajat saavat lukuisia kutsuja tilaisuuksiin, joiden ohjelma on alusta loppuun suomeksi.

Missään muussa maassa ei puhuta näin paljon kansainvälistymisestä vain omalla äidinkielellä.

Jäämme paljosta paitsi, jos emme onnistu ulkomaalaisten yritysten integroinnissa Suomen kilpailukykytalkoisiin. Juuri ne voisivat olla parhaiden globaalien käytäntöjen välittäjiä ja kotikutoisten ratkaisujen haastajia, niin ict:ssä kuin muillakin aloilla.

Nyt olemme tilanteessa, jossa kansainvälisyys on itsestään selvä osa alan ihmisten ja yritysten arkea, mutta yhteiskunnan päättävissä elimissä ja rakenteissa se on vielä päälle liimattua toimintaa. Kuin erikseen ladattava lisäominaisuus.

 

Antti Oksanen
maajohtaja, IDC Finland