Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry

TIVIA News: Tietopolitiikasta ja tekoälystä uuteen tuottavuusloikkaan

Tietojärjestelmäkehityksen ohjaama ja mahdollistama digitalisaatio, uudet tiedonvälityskanavat, sosiaalinen media ja yhä laajempi ohjelmistojen käyttö eri toiminnoissa ovat yhteiskuntaa muokkaavina voimina verrattavissa esimerkiksi ilmastonmuutokseen, talouden ulkoistamiseen ja työn muutokseen. Tämän kehityksen ytimessä on osaaminen ja syvällinen ymmärrys ohjelmistojen vaikutuksista yhteiskunnan syviin perusrakenteisiin kuten talous, kulttuuri ja arvot. Tästä syvällisestä näkökulmasta tarkasteltuna tekoäly on vain 2–5 % vaikuttavuuden kokoluokassa, kun tarkastellaan systeemistä ja rakenteellista kehitystä.

Todellinen yhteiskunnan taloutta, kulttuuria ja arvoja tukeva tietopoliittinen arvo syntyy yhteiskunnan eri osien johtamisesta. Tieto on filosofisella tasolla hyvin perusteltu uskomus – ei fakta, totuus tai eksakti tosiasia. Tietopolitiikkaa tarkasteltaessa olisi hyvä huomioida sanan tausta eli ”tie”, joka juontaa kielessä käsitteestä ”tuntea tie” ja ”seurata jälkien muodostamaa uraa”. Tieto siis tarkoittaa yleisellä tasolla kokemukseen, osaamiseen ja toimintaan perustuvaa ymmärrystä, joka liittyy tietoon asiasta (data), tietoon toiminnasta (informaatio) ja ihmisten tietoon (tietämys). Tieto-, informaatio- ja viestintätekniikan alan ammatillisessa kontekstissa ”tieto” on tarkka ammatillinen käsite, jonka arvoa ja merkitystä ei saa vähentää, heikentää tai laimentaa sekoittamalla sitä poliittisesti muihin yhteyksiin. Tietotekniikan ammattiyhteisöt käyttävät tieto-sanaa eri merkityksissä johtuen suomen kielen köyhyydestä ja kapeudesta tietotekniikan käsitteiden osalta. Tietoa voidaan tarkastella organisaation toiminnan osana tai tuloksena. Tieto voi olla historiallista tietoa toiminnasta, ihmisten tuottamaa kirjallista proosaa, fiktiota, lausuntoja, selontekoja, päätöksiä, säädöksiä, lakeja tai tutkimusta. Yleisesti tämän tyyppisen tieto-näkökulman käsittely tapahtuu ”kirjasto- ja arkistotieteessä” (library science) tai ”dokumenttien tai rekisterin hallinnassa”, jota suomen kielessä tulisi kutsua ”asiakirjahallinnaksi” eli syntyneen ja olemassa olevan tietoaineiston käsittelyksi. Tätä laajempana näkökulmana voidaan pitää organisaation ja ihmisten toiminnan synnyttämään tietoon perustuvan tietämyksen tuottamista, käsittelyä ja jakamista (knowledge management), josta käyttäisin käsitettä ”tietämyksen johtaminen”.

Modernin ohjelmistoista ja tietojärjestelmistä riippuvan yhteiskunnan, siis tarkemmin sanottuna tiedon strategisen infrastruktuurin ja arvon näkökulmasta, tietoa tulee tarkastella huomattavasti syvällisemmin myös teknisen infrastruktuurin näkökulmasta. Alustat, ohjelmistot, tietojärjestelmät, ratkaisut ja erilaiset sovellukset muodostavat yhä laajemmin kulttuurista pohjaamme. Eettisessä tarkastelussa ei riitä, että tarkastelu rajataan vain yksittäisiin algoritmeihin tai tekoälyyn. Erityisesti alustat, ohjelmistot, tietojärjestelmät ja ratkaisut tietoarkkitehtuurit, -mallit ja -rakenteet (information architecture, model and structures) vaikuttavat yhtä merkittävästi siihen, miten yhteiskuntamme toimii ja millaisia tietoja siinä käsitellään. Tietoturvan ja -politiikan eettisistä näkökulmista juuri tietomallit ja -rakenteet ovat keskiössä arvioitaessa mitä tietoja tekoäly käsittelee ja hyödyntää päätöksenteossa. Eettistä tietopolitiikkaa tekoälyn aikakaudella tulisikin tarkastella huomattavasti nykyistä laajemmasta ja ammatillisesti syvällisemmästä näkökulmasta juuri ohjelmistojen teknisten ratkaisujen kautta. Todelliset tuottavuushyödyt ja avoimuus julkisella sektorilla saavutetaan vain luomalla yhteen toimiva Tietopolitiikka, joka keskittyy tietoarkkitehtuurin, -mallien ja -rakenteiden avulla yhteentoimivuuteen ja ydintoimintojen samankaltaisten toimintojen yhteiskäyttöön julkisten organisaatioiden välillä.

Tästä tietoarkkitehtuurin kautta johdetusta toiminnasta erinomaisena erimerkkinä mainittakoon Kanada, joka tuottaa paikallisten pienten ja keskisuurten ohjelmistoyritysten avulla avoimen lähdekoodin ratkaisuja provinssien käyttöön.  Toinen esimerkki on UK Goverment Digital Services, joka samalla lähestymistavalla työllistäen 1 500 avoimen lähdekoodin kehittäjää tuottaa paikallisesti ratkaisuja koko julkisen sektorin käyttöön. Kolmas esimerkki on Tanska, jossa kuntien yhteishankkeena kehitetään uutta avoimeen tietopolitiikkaan ja johtamiseen perustuvaa asioinnin, hallinnon, johtamisen ja palveluiden alustaa tietopolitiikan maksimaalisten hyötyjen saavuttamiseksi julkisella sektorilla paikallista yrittämistä ja osaamisen kehittymistä tukien.

Teksti: Mika Helenius

 

Artikkelilaji: